På Svenska
In English
Historiallinen Yhdistys 
			ry - Alkuun
Yhdistyksestä
Hallinto Julkaisut Seminaarit
Julkaisut
Historiallisia 
		Arvosteluja
Historiallisia 
		Papereita
Ennen ja nyt

.


 


Historiallisia Arvosteluja 2/1999: Äärimmäisyyksien aika

Hobsbawmin vuosisata


laatinut Niklas Jensen-Eriksen
Historiallisia Arvosteluja ISSN 1457–1412

Eric Hobsbawm: Äärimmäisyyksien aika. Lyhyt 1900-luku (1914–1991). Osuuskunta Vastapaino: Tampere, 1999. 776 sivua.

Tunnetun brittiläisen emeritushistorioitsijan Eric Hobsbawmin Äärimmäisyyksien aika (engl. Age of Extremes) on alaotsikkonsa mukaisesti "lyhyen 1900-luvun" kokonaiskuvaus. Käsiteltävän ajanjakson rajaaminen ensimmäisen maailmansodan alun ja Neuvostoliiton romahduksen välille tuntuu perustellulta, samoin kun käsittelyn pilkkominen kolmeen kauteen, "katastrofin aikaan", "kulta-aikaan" sekä vuosisadan lopun "maanvyörymään". Hobsbawm muodostaa käsittelemiensä aihepiirien laajasta kirjosta huolimatta hyvin koossa pysyvän ja selkeästi jäsentyneen kuvan suurten inhimillisten kärsimysten ja muutosten vuosisadasta. Painopiste on poliittisessa historiassa, mutta tilaa löytyy myös kulttuurin, talouden ja tieteen ilmiöille.

Äärimmäisyyksien aika muodostaa eräänlaisen jatko-osan Hobsbawmin "pitkää 1800-lukua" (1789–1914) kuvanneelle teossarjalle (Age of Revolution, Age of Capital ja Age of Empire), mutta se on tästä huolimatta lähtökohdiltaan varsin erilainen teos. 1800-luku on Hobsbawmille ennen kaikkea tutkimuskohde, 1900-luku taas omakohtaisesti koettua elämää.

Hobsbawmin tavoitteena ei ole ollut luoda tieteelliset kriteerit tiukasti täyttävää teosta, vaan hän alleviivaa kirjoittavansa nimenomaan ei-akateemiselle, mutta nykymaailman asioista kiinnostuneelle lukijalle. Teoksen käsittämä ajanjakso osuu melko hyvin yhteen Hobsbawmin oman elinajan kanssa ja hän korostaa käyttävänsä elämänsä aikana "osallistuvana havainnoitsijana" keräämäänsä kokemusperintöä. Kirjoittajan kokemukset, muistot ja mielipiteet heijastuvat voimakkaasti Äärimmäisyyksien ajan sivuilta, mutta kirjan todellisen perustan muodostavat kuitenkin Hobsbawmin vaikuttava lukeneisuus ja vuosikymmenien ajan jatkunut yhteiskunnallisten ilmiöiden pohdinta ja analysointi. Tuloksena on avartava ja ajatuksia herättävä, mutta myös erittäin sujuvasti kirjoitettu teos. Tämän ominaisuuden suomentaja on kiitettävästi onnistunut välittämään suomenkieliseen laitokseen.

Hobsbawm kokee selvästi olevansa vapaa monista tieteellisen historiankirjoituksen muotoseikoista, mikä ilmenee muun muassa suorasukaisissa sanavalinnoissa. Kirjoittajan vapaudet eivät kuitenkaan vaikuta analyysin terävyyteen. Tekstiä leimaa Hobsbawmille ominainen kyky sukeltaa tapahtumahistoriaan syvemmälle, nähdä ilmiöiden pinnan alle ja löytää aikakausien oleelliset piirteet. Hän onnistuu jäsentämään lukijan ajattelua silloinkin kun ei varsinaisesti tarjoa tälle mitään uutta informaatiota, siten teos on arvokas myös akateemiselle yleisölle varsinaisen kohdeyleisön lisäksi.

Hobsbawmin ammattitaitoista analyysia täydentää kyky valita laajempia yhteiskunnallisia muutoksia tehokkaasti valaisevia yksittäisiä historiallisia faktoja. On vaikea keksiä paremmin länsimaiden elinkeinorakenteen murrosta, palveluelinkeinojen kasvun laajuutta tai ruokailutottumusten muutosta kuvaavaa seikkaa kuin tieto, että 1900-luvun lähestyessä loppuaan McDonald´s -hampurilaisravintoloiden palkkalistoilla Yhdysvalloissa on enemmän väkeä kuin koko maan terästeollisuuden palveluksessa. Olihan teräksen tuotanto vielä muutama vuosikymmen aikaisemmin ollut yksi USA:n maailmanlaajuisen teollisen johtoaseman näkyvimpiä symboleja.

Äärimmäisyyksien ajassa on jäljellä paljon viitteitä tekijänsä ajatusmaailmaa vuosikymmeniä leimanneesta marxilaisuudesta: "neuvostososialismin epäonnistuminen ei kerro mitään muunlaisen sosialismin mahdollisuuksista." "Sosialismin projekti" merkitsee talousjärjestelmää, joka "perustuu ennen kaikkea siihen, että yhteiskunta omistaa tuotantovälineet ja suunnittelee ja johtaa hyödykkeiden jakelua ja vaihtoa". Neuvostokokeilun epäonnistuminen on heittänyt varjon tämän projektin ylle, mutta haudata sitä ei pidä, olivathan taloustieteilijät "jo ennen ensimmäistä maailmansotaa hyväksyneet sen, että mainitun kaltainen projekti on taloudellisesti järkevä." Päämäärä oli oikea, mutta menetelmät vääriä. Vaikka Hobsbawmilla on varsin selvä käsitys siitä, minkälaista sosialismia hän ei halua, hänen omat konkreettiset käsityksensä oikeasta tiestä sosialismiin jäävät varsin epämääräisiksi.

Jäljellä ovat myös sosialismin vastustajiin kohdistuneet ennakkoluulot. Yhdysvallat on edelleen Hobsbawmille "luultavasti vaarallisempi" kahdesta supervallasta ja se kantaa päävastuun kylmän sodan synnystä. Hobsbawmin tulilinjalla on myös taloudellinen liberalismi. 1980-luvulta lähtien jatkunut vapaan markkinatalouden merkityksen korostaminen ja valtiollisen sääntelyn purkaminen tulee kompastumaan omaan mahdottomuuteensa, koska taloudellinen liberalismi on täysin kykenemätön vastaamaan uuden vuosituhannen haasteisiin tai ratkaisemaan vanhalta vuosituhannelta perityviä ongelmia. Pikemminkin globaali markkinatalous luo uusia ongelmia ja johtaa maailmaa kohti uutta katastrofia. Vallitseva järjestelmä ei kuitenkaan voi uudistua, koska siltä puuttuvat uskottavat haastajat, jotka aikaisemmin ovat pakottaneet kapitalismin uudistumaan. Syytä optimismiin ei juuri ole, ja maailmaa uhkaa pimeys.


Kirjoittaja Niklas Jensen-Eriksen on filosofian maisteri ja tutkija Helsingin yliopiston historian laitoksessa.

 

 

Takaisin edelliselle tasolle