Historiallisia Arvosteluja 16/2000: Pohjoinen suurvalta

Yleisteos Ruotsin vallan ajasta

laatinut Johanna Ilmakunnas

Historiallisia Arvosteluja ISSN 1457–1412

Petri Karonen: Pohjoinen suurvalta. Ruotsi ja Suomi 1521–1809. WSOY: Porvoo – Helsinki – Juva, 1999. 533 sivua.

Petri Karosen Pohjoinen suurvalta on tarpeellinen ja tervetullut suomenkielinen "sekoitus käsikirjaa, yleisesitystä ja tutkimusta" Suomen historiasta uudella ajalla, ja se löytää hienosti paikkansa aihetta käsittelevien teosten joukossa. Yleensähän suomalaiset yleisesitykset ovat keskittyneet nimenomaan Suomen asioihin ja kehitykseen ja jättäneet koko valtakunnan tapahtumat taka-alalle. Ruotsinkieliset yleisesitykset ovat taas käsitelleet Suomea varsin vähän. On tärkeää, että historian opiskelijat, tutkijat ja suomalainen historiasta kiinnostunut yleisö voivat lukea Suomen ja Ruotsin yhteisestä valtiollisesta historiasta omalla äidinkielellään, sillä suomenkielinen tietokirjallisuus on perusta, jolle suomalainen tietoyhteiskunta ainakin osittain rakentuu. Edellisen Suomen vanhempaa historiaa käsittelevän yleisteoksen ilmestymisestäkin on niin pitkä aika, että Karosen omia tutkimuksia ja myös muita uusimpia tutkimustuloksia hyödyntävä teos on tarpeellinen.

Karosen ratkaisu rajata Suomen ja Ruotsin yhteinen historia uudelle ajalle on perusteltu, sillä hänen käsittelemänsä ajanjakson aikana Ruotsista kehittyi moderni keskusjohtoinen valtio keskiaikaisten paikallisyhteisöjen menettäessä merkitystään ja kuninkaan kasvattaessa valtaansa. Lisäksi Karonen ei rajoita näkökulmaansa vain maan rajojen sisäpuolelle, vaan käsittelee Ruotsia (ja Suomea) eurooppalaisena valtiona, osana Euroopan historiaa.

Kirja on painottunut voimakkaasti poliittiseen ja valtiolliseen historiaan, ja Karonen aloittaa pohjoisen suurvallan historian Kustaa Vaasan valtaannoususta ja lopettaa sen Suomen sotaan, Kustaa IV Adolfin vallasta syöksemiseen ja Suomen siirtymiseen Venäjän vallan alle. Hän käsittelee valtakuntaa yhtenä kokonaisuutena eikä Ruotsina ja Suomena erikseen. Ensimmäisessä luvussa Karonen esittelee "valtakunnan asukkaat" eli väestötilanteen ja maanomistusolot, joista lukija saa tapahtumille taustan ja kontekstin.

Pohjoinen suurvalta etenee systemaattisesti ja melko konventionaalisesti valtiollisten ja poliittisten tapahtumien mukaan lukuunottamatta säätyvallan aikaa (josta on yleensä käytetty nimitystä vapauden aika) ja kustavilaista aikaa, jotka Karonen on niputtanut samaan lukuun niiden erilaisuudesta huolimatta. Politiikan painottamisen ja valtiokeskeisyyden lisäksi Karonen käsittelee kunkin aikakauden maailmankuvaa, yhteiskunnallisia oloja, uskontoa ja taloutta. Jostain syystä hän kuitenkin jättää kulttuurin vain muutamien mainintojen varaan, vaikka esimerkiksi kuningatar Kristiinan ja Kustaa III:n aikana kulttuuri vaikutti voimakkaasti myös monarkin harjoittamaan politiikkaan.

Kirjan suurimpia ansioita ovat huolelliset lähdeviitteet ja kattava kirjallisuusluettelo. Ne erottavat Karosen teoksen edukseen lähes kaikista yleisteoksista, sillä juuri kattavan nootituksen ansiosta kirja on erinomainen käsikirja, ja viitteiden pohjalta on helppo syventyä kiinnostavaan aiheeseen tarkemmin. Viitteissä esitellään myös kulloisestakin aiheesta käytyä tieteellistä keskustelua ja eri tutkimussuuntauksia sekä eri tutkijoiden tutkimustuloksia ja mielipiteitä. Joidenkin paljon keskustelua herättäneiden tapahtumien kohdalla Karonen pohtii syitä ja seurauksia sekä vertailee ja esittelee aikaisempaa tutkimusta ja omia käsityksiään asiasta itse tekstissä. Tällaisia ovat esimerkiksi nuijasota ja suurvalta-aseman romahtaminen sekä kysymys siitä, onko Suomen ja Ruotsin yhteisessä historiassa kysymys menestystarinasta vai epäonnistumisesta. Pohjoisen suurvallan arvoa käsikirjana lisää myös se, että hakemisto on laadittu huolellisesti.

Kirjan toimituksessa on joitakin puutteita, jotka hankaloittavat lukemista turhan paljon. Hyvin laaditusta sisällysluettelosta voi saada yhdellä silmäyksellä kuvan siitä, mistä kirjassa puhutaan, mutta Pohjoisessa suurvallassa sisällysluettelo on niin sekava, ettei tällaista yleiskuvaa synny, vaikka itse otsikoissa ei olekaan mitään vikaa. Samasta syystä on kirjaa lukiessa välillä vaikea hahmottaa otsikoiden hierarkiaa. Paremmalla taitolla olisi voinut saada aikaan lähes ihmeitä. Koulukirjamaisia tietoiskuja on seitsemän, vaikka kirjassa on yli viisisataa sivua. Tietoiskut olisi ollut syytä kirjoittaa tekstiksi, sillä lukijalle ei selviä miksi nämä seitsemän aihetta on valittu, ja ne nousevat liian korostetusti esiin muusta tekstistä. Samoin myös lähdeviitteiden sijoittaminen kirjallisuuden ja liitteiden jälkeen on hieman outoa ja poikkeaa tavallisesta käytännöstä, minkä lisäksi kirjallisuusluettelon taittoasusta löytyy epäjohdonmukaisuuksia.

Kaiken kaikkiaan Pohjoinen suurvalta on käyttökelpoinen ja helppolukuinen niin yleisteoksena kuin käsikirjanakin. Se käsittelee tehokkaasti kompaktissa paketissa tärkeimmän Suomen ja Ruotsin historiasta uudella ajalla, ja antaa lukijalle mahdollisuuden tietojensa syventämiseen lähdeviitteissä ja kirjallisuusluettelossa esiteltyjen tutkimusten pohjalta, mikä tekee kirjasta tarpeellisen ainakin historian perustutkinto- ja jatko-opiskelijoille.

Kirjoittaja Johanna Ilmakunnas on humanististen tieteiden kandidaatti ja viimeistelee pro graduaan Helsingin yliopiston historian laitoksessa.

Takaisin edelliselle tasolle