Historiallisia Arvosteluja 9/2000: Worldly Saints. Social Interaction of Dominican Penitent Women in Italy, 1200–1500

Pyhiä naisia arjen keskellä

laatinut Katja Ritari

Historiallisia Arvosteluja ISSN 1457–1412

Maiju Lehmijoki-Gardner: Worldly Saints. Social Interaction of Dominican Penitent Women in Italy, 1200-1500. Bibliotheca Historica 35: Helsinki, 1999. 189 sivua.

Maiju Lehmijoki-Gardnerin väitöskirja Worldly Saints on kiehtova kuvaus keskiaikaisten dominikaanipenitenttien hurskaudesta ja hartauden harjoituksesta maallisen elämän kiireiden ja velvollisuuksien keskellä. Teoksessa paneudutaan 19 italialaisen naispenitenttipyhimyksen elämäkertojen perusteella siihen niin maalliseen kuin hengelliseenkin maailmaan, jossa nämä naiset elivät. Teoksessa keskitytään pyhyyden arkipäiväisiin ilmenemismuotoihin, ja siten näiden pyhimysnaisten elämäkertojen kautta voimme nähdä välähdyksen siitä, kuinka myös tavalliset maallikkonaiset harjoittivat uskontoaan keskiajan kaupunkiympäristössä. Teos toimii kahdella tasolla. Siinä kartoitetaan niin näiden naisten arkipäiväistä elinympäristöä kuin myös sitä ideoiden maailmaa, joka muokkasi naisten toimintaa.

Worldly Saints on jaettu kuuteen lukuun, joista ensimmäistä, johdantoa, voi suositella suppeana esityksenä hagiografian tutkimuksen ongelmista ja lähestymistavoista. Luvussa kaksi esitellään lähteet ja tutkimuskohteina olevat pyhimykset sekä sijoitetaan heidät historialliseen kontekstiinsa osana tutkitun aikakauden maallikkohengellisyyden ilmenemismuotoja ja penitenttiliikettä. Luvuissa kolme ja neljä tarkastellaan naispenitenttien sosiaalisia tekoja sekä niiden arvostusta ja vastaanottoa. Luvussa viisi käsitellään penitenttinaisten uskonnollista elämää kohtaan esitettyä kritiikkiä sekä käsitellyn ajanjakson lopulla kiristyneitä asenteita. Luvussa kuusi esitetään tutkimuksen johtopäätökset.

Maiju Lehmijoki-Gardnerin väitöskirja voidaan mieltää osaksi laajempaa viime vuosina virinnyttä kiinnostusta hagiografisia lähteitä kohtaan. Hagiografiaa on ryhdytty käyttämään lähteenä ihmisten uskonnolliseen elämään, mentaliteetteihin ja sosiaalisiin strategioihin. Tähän perinteeseen Worldly Saints kuuluu kiinteästi. Teos voidaan nähdä myös naishistoriaksi, jossa hagiografisten lähteiden käytöllä voisi olla merkittävä rooli tavallisista naisista kertovien lähteiden vähyyden vuoksi. Lähestymistavaltaan Maiju Lehmijoki-Gardnerin tutkimus muistuttaa suuresti Caroline Walker Bynumin teosta Holy Feast and Holy Fast, jota myös Lehmijoki-Gardner on käyttänyt tutkimuksessaan. Kumpikin pyrkii naispyhimysten elämäkertoja käyttäen pääsemään käsiksi keskiaikaisten naisten uskonnollisen elämän strategiaan ja siihen ideoiden maailmaan, joka heidän toimintaansa vaikutti. Bynumin tutkimuksen kohteena on naisten suhde ruokaan ja erityisesti sen uskonnollinen merkitys heille, kun taas Lehmijoki-Gardner keskittyy penitenttinaisten aktiiviseen toimintaan ja sen merkitykseen uskonnollisen harjoituksen muotona.

Teoksessa Worldly Saints käsitellyt naiset löysivät pyhyytensä areenalla, joka oli naisille eniten avoinna eli kotona. Heidän toimintansa voidaan jakaa kolmeen osaan: ruumiilliseen työhön eli siivoukseen, ruuanlaittoon jne., hyväntekeväisyyteen eli sairaista ja köyhistä huolehtimiseen, sekä opettamiseen. Näiden naispenitenttien elämäkerroissa heidän tekemänsä työ nähdään hengelliseksi harjoitukseksi, jossa pyhittävänä tekijänä on naispyhimysten nöyrä ja pitkämielinen asenne työtä kohtaan. Lehmijoki-Gardnerin mukaan penitenttipyhimysten toiminta kohdistui pääasiassa pyhimyksen perheeseen ja lähipiiriin, ja erityisesti naisten mahdollisuudet julkiseen opettamiseen olivat hyvin rajoitetut. Sen sijaan naiset saattoivat opettaa yksityisessä piirissä moraalisten ja hengellisten neuvojen sekä karismaattisten profetioiden avulla. Lehmijoki-Gardnerin käsittelemistä pyhimyksistä ainoastaan Katariina Sienalainen oli saavuttanut sellaisen aseman, että hän saattoi opettaa myös julkisesti.

Erityisen merkittävää naispenitenttien toiminnassa on heidän elämäntapansa, vita activa, eli aktiivinen toiminta maailmassa ja konkreettinen henkilökohtainen läsnäolo autettaessa pelkkien almujen antamisen sijaan. Tässä onkin suurin ero perinteisiin luostarissa asuviin nunniin nähden ja myös suurin naispenitentteihin kohdistetun kritiikin syy. Suurin osa näistä dominikaanipenitenteistä asuikin kotonaan ja tällöin erittäin merkittäväksi nousi strategia, jonka avulla he pystyivät sulkemaan häiriötekijät ulkopuolelleen ja säilymään hengellisesti puhtaina maallisessa yhteisössä. Tällaisena strategiana toimi niin heidän kantamansa puku kuin hillitty käytöskin, sekä erilaiset mentaaliset toimintamallit, joilla pyrittiin sisäisen rauhan saavuttamiseen ja eräänlaisen henkisen kammion löytämiseen, jossa keskittyminen hartaudenharjoituksiin oli mahdollista kaiken hälinän keskelläkin.

Teoksessa käsitellyt naiset ovat tietysti erityistapauksia, koska pyhimykseksi pääsemiseksi vaadittiin keskitien hylkäämistä ja hurskauden äärimmilleen venyttämistä. Kirjan pyhimyksistä erityisesti Katariina Sienalaista voidaan pitää poikkeusyksilönä, jonka toiminta ei kerro tavallisille naisille avoinna olleista mahdollisuuksista julkiseen toimintaan. Kuitenkin on perusteltua sanoa, että naispenitenttien pyhimyselämäkerrat kertovat jotakin myös tavallisten maallikkonaisten elämästä ja heille ominaisesta sosiaalisen elämän ja hartauden harjoittamisen strategiasta yhteisössä, jossa naisen mahdollisuudet julkiseen toimintaan olivat hyvin rajoitetut.

Worldly Saints on merkittävä lisä vähäiseen suomalaiseen hagiografian tutkimukseen, ja se kertoo hyvin hagiografian tutkimuksen mahdollisuuksista, joita on vasta viime aikoina ryhdytty arvostamaan. Hyvin pitkään hagiografioita pidettiin historiantutkijoiden parissa mielikuvituksellisina ja epäuskottavina tarinoina, joiden ainoa anti historiantutkijalle olivat satunnaiset tiedot keskiaikaisesta elämästä. Hagiografisten lähteiden kautta on kuitenkin mahdollista tutkia keskiajan ihmisten maailmankuvaa keskittymällä siihen, kuinka pyhimykset nähtiin, sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomiota vain siihen, ovatko tarinat ihmeineen kaikkineen historiallisesti totta vai eivät.

Kirjoittaja Katja Ritari on filosofian maisteri ja harjoittaa jatko-opintoja Helsingin yliopiston historian laitoksessa.

Takaisin edelliselle tasolle