Historiallisia Arvosteluja 13/2000: Early Irish Taboos. A Study in Cognitive History
Kognitiivisen historian teoriaa ja varhaisia irlantilaisia tabuja
laatinut Katja Ritari
Historiallisia Arvosteluja ISSN 1457–1412
Tom Sjöblom: Early Irish Taboos. A Study in Cognitive History.
Comparative Religion 5. University of Helsinki, Department of Comparative Religion,
2000. 279 sivua.
Väitöskirjassaan Early Irish Taboos uskontotieteilijä Tom
Sjöblom kehittää kognitiiviseksi historiaksi
nimittämäänsä tutkimussuuntausta ja testaa sen toimivuutta
varhaiskeskiaikaisista irlantilaisista tarinoista löytyvien tabujen avulla. Omien
sanojensa mukaan hän tutkii sitä millaisia kognitiivisiä prosesseja ja
malleja liittyy varhaisiin irlantilaisiin tabuihin etsien sitä kautta yksilöiden
toimintaa ohjaavia sääntöjä. Sjöblom arvostelee perinteistä
historiantutkimusta teorioiden puutteesta tai ainakin siitä, että niiden
käyttöä ei uskalleta tuoda selkeästi esiin. Hänen mukaansa
kulttuurisen informaation välitykseen liittyvät mentaaliset prosessit ovat
jääneet historioitsijoilta huomiotta ja itse hän pyrkii paikkaamaan
tätä aukkoa yhdistämällä kognitiotieteen teorioita
historiantutkimukseen. Tällä tavoin hän pyrkii lähestymään
kulttuurin ja ihmisen mielen monimutkaista suhdetta ja tällaista historiaan
suuntautuvaa kulttuurin ja ihmismielen yhteistoiminnan tutkimusta hän
nimittää kognitiiviseksi historiaksi.
Sjöblomin väitöskirjalla on kaksi tavoitetta. Toinen on tutkia varhaisten
irlantilaisten tabujen luonnetta ja siten selittää varhaisen irlantilaisen
uskonnollisen ajattelun taustalla olevaa kognitiivista logiikkaa. Toisaalta Sjöblom
haluaa tutkimuksessaan kehittää kognitiivisen historian teoriaa eli toisin sanoen
hän pyrkii kehittämään metodia menneisyyden mielien kognitiivisten
prosessien tutkimukseen kirjoitettujen dokumenttien avulla. Tällaisen tutkimuksen
taustalla vaikuttaa usko siihen, että menneisyyden ihmisten mieli toimi samoin kuin
nykyajankin ihmisten ja että kirjoittajan kognitiiviset prosessit ovat tavoitettavissa
hänen kirjoitustensa kautta.
Sjöblomin lähestymistavalla on yhteytensä mentaliteettihistoriaan, mutta
kaikkien jakaman yhteisen kulttuurin sijaan hän etsiikin vastauksia
ihmisyksilöiden mielestä. Täten Sjöblom korostaa ihmisen mielen osuutta
kulttuuristen representaatioiden muodostamisessa ja prosessoinnissa. Lähtökohtanaan
hänellä on se oletus, että ihmisen mieli ei ole tyhjä taulu, vaan
että yksilöillä on aktiivinen rooli informaation vastaanotossa ja
käsittelyssä. Sjöblom korostaa narratiivisten tarinoiden merkitystä
maailmankuvan luomisessa. Hänen mukaansa kiinnittämällä huomiota siihen
kuinka kokemukset järjestetään narratiiviksi saamme johtolankoja ihmismielen
kulttuurisen organisaation selvittämiseen ja tutkimiseen.
Varhaiset irlantilaiset tabut, joita yleisimmin kutsutaan nimellä geis
(yksikkö) tai gessi (monikko), ovat lähinnä varhaiskeskiajalla
muistiin merkityissä sankari- ja kuningastarinoissa esiintyviä rajoituksia, joiden
rikkomisesta seuraa yleensä kuolema. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sankarin
nimeen liittyvän eläimen syönnin kieltäminen tai kuninkaalle asetettu
tabu olla menemättä selvittämään riitaa ennen kuin riitelijät
tulevat hänen luokseen. Varhaisessa irlantilaisessa perinteessä esiintyvät
tabut ovat niin monimuotoisia, että niille on vaikea löytää yhtä
kaikki variaatiot kattavaa merkitystä, joka toimisi selityksenä kaikille
irlantilaisessa traditiossa esiintyville tabuille. Varhaisia irlantilaisia tabuja on
kuitenkin yritetty selittää liittämällä ne muunmuassa kuninkaille
kruunajaisseremoniassa annettuihin ohjeisiin ja etsimällä niille mytologisia
selityksiä. Ongelmana on kuitenkin se, että varhaisessa irlantilaisessa
perinteessä ei anneta minkäänlaista selitystä tabujen taustalla
vaikuttaville ajatusmalleille, vaan ne esitetään aina vain kontekstuaalisessa
yhteydessään ilman selitystä niiden funktiosta. Sjöblom ei kuitenkaan
varsinaisesti pyrikään löytämään vastausta tähän
kysymykseen, vaan hänen tavoitteenaan on löytää selitys sille, miksi
tabuihin uskottiin. Tätä selitystä hän etsii varhaisten irlantilaisten
tabujen taustalla vaikuttavasta uskonnollisesta ajattelusta, joka ei näy ainoastaan
tabuissa.
Sjöblom etsii taustaa tabuihin uskomiselle varhaiskeskiaikaisen irlantilaisen
yhteiskunnan kontraktuaalisesta luonteesta, jossa esimerkiksi kuninkuuden olennainen
ulottuvuus on hieros gamos eli rituaalinen avioliitto kuninkaan ja hänen
valtakuntaansa edustavan jumalattaren välillä. Tältä pohjalta tabut
voidaan nähdä toisen osapuolen toiselle asettamiksi sopimuksiksi. Sjöblom
tarkastelee tabuja myös maagisina performatiiveinä, joissa sanoilla on maagista
voimaa. Sjöblomin mukaan tabut näyttäytyivät tarinoiden kuulijoiden
mielissä erityislaatuisina performatiiveinä, koska ei ollut mitään
turvallista tapaa rikkoa niitä. Tutkimuksensa lopuksi Sjöblom tarkastelee
näiden edellä esitettyjen näkökulmien pohjalta yhden irlantilaisen
kuninkaan Conaire Mórin elämäkertaa ja hänelle asetettuja tabuja,
jotka kuvataan tarinassa Togail Bruidne Da Derga eli 'Da Dergan majatalon
tuho'.
Sjöblom päättää väitöskirjansa lukuun, jossa
hän pohtii varhaisen irlantilaisen tradition tutkimuksen ja edustamansa kognitiivisen
historian näköaloja, sekä ehdottaa jatkotoimenpiteitä. Tässä
luvussa hän kyseenalaistaa yhtenäisen varhaisen irlantilaisen maailmankatsomuksen
olemassaolon, koska kognitiivisen antropologian ja psykologian mukaan voidaan kyllä
puhua yksilöiden maailmankatsomuksesta, mutta siitä huolimatta ihmisillä ei
ole abstraktia ja loogista kognitiivistä kokonaisuutta, joka ohjaisi kaikkia
heidän toimintojaan. Sen sijaan ihmiset toimivat ja tulkitsevat todellisuutta
tilanteenmukaisen logiikan pohjalta. Sjöblom väittää, että
tämä pitää paikkansa myös varhaisten irlantilaisten tabujen
kohdalla. Joidenkin yleisiä tabujen luonnetta koskevien käsitysten lisäksi
varhaisessa irlantilaisessa perinteessä ei ollut olemassa selkeää tabuja
koskevaa oppijärjestelmää, vaan tabujen kuvaus rakentui aina
tilanteenmukaisen logiikan varaan. Sjöblomin mukaan varhaiset irlantilaiset tabut
eivät kuitenkaan ole irrationaaleja tai käsittämättömiä,
vaan ne voidaan selittää ihmismielen toiminnan periaatteiden avulla.
Sjöblomin väitöskirja on kiinnostavaa luettavaa jokaiselle
historiantutkijalle, vaikka ei varhaista irlantilaista perinnettä tuntisikaan tai
olisi edes erityisen kiinnostunut siitä. Sjöblomin väitöskirjan
kiinnostavuus onkin sen pyrkimyksessä kehittää uutta teoriaa ja
erityisesti vahvan teoreettisen pohjan yhdistämisessä historiantutkimukseen.
Tällainen lähtökohta tutkimukselle on virkistävä poikkeus
historiantukimuksen kentässä ja mielestäni Sjöblomin
väitöskirjaa voi pitää myös onnistuneena yrityksenä luoda
teoreettista pohjaa menneisyyden ihmismielien toiminnan valottamiseksi kirjallisten
lähteiden pohjalta.
Kirjoittaja Katja Ritari on filosofian maisteri ja harjoittaa jatko-opintoja Helsingin yliopiston
historian laitoksessa.
|
