På Svenska
In English
Historiallinen Yhdistys 
			ry - Alkuun
Yhdistyksestä
Hallinto Julkaisut Seminaarit
Julkaisut
Historiallisia 
		Arvosteluja
Historiallisia 
		Papereita
Ennen ja nyt

.


 


Historiallisia Arvosteluja 13/2000: Early Irish Taboos. A Study in Cognitive History

Kognitiivisen historian teoriaa ja varhaisia irlantilaisia tabuja


laatinut Katja Ritari
Historiallisia Arvosteluja ISSN 1457–1412

Tom Sjöblom: Early Irish Taboos. A Study in Cognitive History. Comparative Religion 5. University of Helsinki, Department of Comparative Religion, 2000. 279 sivua.

Väitöskirjassaan Early Irish Taboos uskontotieteilijä Tom Sjöblom kehittää kognitiiviseksi historiaksi nimittämäänsä tutkimussuuntausta ja testaa sen toimivuutta varhaiskeskiaikaisista irlantilaisista tarinoista löytyvien tabujen avulla. Omien sanojensa mukaan hän tutkii sitä millaisia kognitiivisiä prosesseja ja malleja liittyy varhaisiin irlantilaisiin tabuihin etsien sitä kautta yksilöiden toimintaa ohjaavia sääntöjä. Sjöblom arvostelee perinteistä historiantutkimusta teorioiden puutteesta tai ainakin siitä, että niiden käyttöä ei uskalleta tuoda selkeästi esiin. Hänen mukaansa kulttuurisen informaation välitykseen liittyvät mentaaliset prosessit ovat jääneet historioitsijoilta huomiotta ja itse hän pyrkii paikkaamaan tätä aukkoa yhdistämällä kognitiotieteen teorioita historiantutkimukseen. Tällä tavoin hän pyrkii lähestymään kulttuurin ja ihmisen mielen monimutkaista suhdetta ja tällaista historiaan suuntautuvaa kulttuurin ja ihmismielen yhteistoiminnan tutkimusta hän nimittää kognitiiviseksi historiaksi.

Sjöblomin väitöskirjalla on kaksi tavoitetta. Toinen on tutkia varhaisten irlantilaisten tabujen luonnetta ja siten selittää varhaisen irlantilaisen uskonnollisen ajattelun taustalla olevaa kognitiivista logiikkaa. Toisaalta Sjöblom haluaa tutkimuksessaan kehittää kognitiivisen historian teoriaa eli toisin sanoen hän pyrkii kehittämään metodia menneisyyden mielien kognitiivisten prosessien tutkimukseen kirjoitettujen dokumenttien avulla. Tällaisen tutkimuksen taustalla vaikuttaa usko siihen, että menneisyyden ihmisten mieli toimi samoin kuin nykyajankin ihmisten ja että kirjoittajan kognitiiviset prosessit ovat tavoitettavissa hänen kirjoitustensa kautta.

Sjöblomin lähestymistavalla on yhteytensä mentaliteettihistoriaan, mutta kaikkien jakaman yhteisen kulttuurin sijaan hän etsiikin vastauksia ihmisyksilöiden mielestä. Täten Sjöblom korostaa ihmisen mielen osuutta kulttuuristen representaatioiden muodostamisessa ja prosessoinnissa. Lähtökohtanaan hänellä on se oletus, että ihmisen mieli ei ole tyhjä taulu, vaan että yksilöillä on aktiivinen rooli informaation vastaanotossa ja käsittelyssä. Sjöblom korostaa narratiivisten tarinoiden merkitystä maailmankuvan luomisessa. Hänen mukaansa kiinnittämällä huomiota siihen kuinka kokemukset järjestetään narratiiviksi saamme johtolankoja ihmismielen kulttuurisen organisaation selvittämiseen ja tutkimiseen.

Varhaiset irlantilaiset tabut, joita yleisimmin kutsutaan nimellä geis (yksikkö) tai gessi (monikko), ovat lähinnä varhaiskeskiajalla muistiin merkityissä sankari- ja kuningastarinoissa esiintyviä rajoituksia, joiden rikkomisesta seuraa yleensä kuolema. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sankarin nimeen liittyvän eläimen syönnin kieltäminen tai kuninkaalle asetettu tabu olla menemättä selvittämään riitaa ennen kuin riitelijät tulevat hänen luokseen. Varhaisessa irlantilaisessa perinteessä esiintyvät tabut ovat niin monimuotoisia, että niille on vaikea löytää yhtä kaikki variaatiot kattavaa merkitystä, joka toimisi selityksenä kaikille irlantilaisessa traditiossa esiintyville tabuille. Varhaisia irlantilaisia tabuja on kuitenkin yritetty selittää liittämällä ne muunmuassa kuninkaille kruunajaisseremoniassa annettuihin ohjeisiin ja etsimällä niille mytologisia selityksiä. Ongelmana on kuitenkin se, että varhaisessa irlantilaisessa perinteessä ei anneta minkäänlaista selitystä tabujen taustalla vaikuttaville ajatusmalleille, vaan ne esitetään aina vain kontekstuaalisessa yhteydessään ilman selitystä niiden funktiosta. Sjöblom ei kuitenkaan varsinaisesti pyrikään löytämään vastausta tähän kysymykseen, vaan hänen tavoitteenaan on löytää selitys sille, miksi tabuihin uskottiin. Tätä selitystä hän etsii varhaisten irlantilaisten tabujen taustalla vaikuttavasta uskonnollisesta ajattelusta, joka ei näy ainoastaan tabuissa.

Sjöblom etsii taustaa tabuihin uskomiselle varhaiskeskiaikaisen irlantilaisen yhteiskunnan kontraktuaalisesta luonteesta, jossa esimerkiksi kuninkuuden olennainen ulottuvuus on hieros gamos eli rituaalinen avioliitto kuninkaan ja hänen valtakuntaansa edustavan jumalattaren välillä. Tältä pohjalta tabut voidaan nähdä toisen osapuolen toiselle asettamiksi sopimuksiksi. Sjöblom tarkastelee tabuja myös maagisina performatiiveinä, joissa sanoilla on maagista voimaa. Sjöblomin mukaan tabut näyttäytyivät tarinoiden kuulijoiden mielissä erityislaatuisina performatiiveinä, koska ei ollut mitään turvallista tapaa rikkoa niitä. Tutkimuksensa lopuksi Sjöblom tarkastelee näiden edellä esitettyjen näkökulmien pohjalta yhden irlantilaisen kuninkaan Conaire Mórin elämäkertaa ja hänelle asetettuja tabuja, jotka kuvataan tarinassa Togail Bruidne Da Derga eli 'Da Dergan majatalon tuho'.

Sjöblom päättää väitöskirjansa lukuun, jossa hän pohtii varhaisen irlantilaisen tradition tutkimuksen ja edustamansa kognitiivisen historian näköaloja, sekä ehdottaa jatkotoimenpiteitä. Tässä luvussa hän kyseenalaistaa yhtenäisen varhaisen irlantilaisen maailmankatsomuksen olemassaolon, koska kognitiivisen antropologian ja psykologian mukaan voidaan kyllä puhua yksilöiden maailmankatsomuksesta, mutta siitä huolimatta ihmisillä ei ole abstraktia ja loogista kognitiivistä kokonaisuutta, joka ohjaisi kaikkia heidän toimintojaan. Sen sijaan ihmiset toimivat ja tulkitsevat todellisuutta tilanteenmukaisen logiikan pohjalta. Sjöblom väittää, että tämä pitää paikkansa myös varhaisten irlantilaisten tabujen kohdalla. Joidenkin yleisiä tabujen luonnetta koskevien käsitysten lisäksi varhaisessa irlantilaisessa perinteessä ei ollut olemassa selkeää tabuja koskevaa oppijärjestelmää, vaan tabujen kuvaus rakentui aina tilanteenmukaisen logiikan varaan. Sjöblomin mukaan varhaiset irlantilaiset tabut eivät kuitenkaan ole irrationaaleja tai käsittämättömiä, vaan ne voidaan selittää ihmismielen toiminnan periaatteiden avulla.

Sjöblomin väitöskirja on kiinnostavaa luettavaa jokaiselle historiantutkijalle, vaikka ei varhaista irlantilaista perinnettä tuntisikaan tai olisi edes erityisen kiinnostunut siitä. Sjöblomin väitöskirjan kiinnostavuus onkin sen pyrkimyksessä kehittää uutta teoriaa ja erityisesti vahvan teoreettisen pohjan yhdistämisessä historiantutkimukseen. Tällainen lähtökohta tutkimukselle on virkistävä poikkeus historiantukimuksen kentässä ja mielestäni Sjöblomin väitöskirjaa voi pitää myös onnistuneena yrityksenä luoda teoreettista pohjaa menneisyyden ihmismielien toiminnan valottamiseksi kirjallisten lähteiden pohjalta.


Kirjoittaja Katja Ritari on filosofian maisteri ja harjoittaa jatko-opintoja Helsingin yliopiston historian laitoksessa.

 

 

Takaisin edelliselle tasolle