|
Historiallisia Arvosteluja 5/2000: Yhdysvallat
Yhdysvaltain muuttuvat kasvot
laatinut Pekka Hämäläinen
Historiallisia Arvosteluja ISSN 1457–1412
Pauliina Raento & Ilkka K. Lakaniemi (toim.): Yhdysvallat. Näkökulmia
jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Gaudeamus: Helsinki, 1999. 243 sivua.
Tämän artikkelikokoelman poikkeuksellisen kunnianhimoisena tavoiteena on luoda
yleiskatsaus kolmeen massiiviseen, 1900-luvun viimeisiä vuosikymmeniä
jäsentäneeseen ilmiöön: Yhdysvaltain sisäiseen rakennemuutokseen,
globalisaatioon ja jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Teoksen painopiste on Yhdysvaltain
taloudellisen, kulttuurisen ja alueellisen asetelman dramaattisessa muutoksessa, joka
puolestaan heijastaa kiihtyvää globalisaatiota ja nopeaa siirtymistä
teknologiaintensiiviseen jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Toimittajat, Pauliina Raento
ja Ilkka K. Lakaniemi, perustelevat valitsemaansa näkökulmaa toteamalla, että
Yhdysvaltoja on tarkasteltu suomalaisessa keskustelussa ennen kaikkea ulkopoliittisena
toimijana, kun taas sisäisen kehityksen arvioinneissa turvaudutaan edelleen
vanhentuneisiin näkemyksiin yhtenäisestä kansakunnasta.
Yhdysvallat jakautuu neljään osaan, joista ensimmäinen tarjoaa
taustatietoja Yhdysvaltain noususta suurvallaksi. Osion avaa Matti Tikkasen luonnonoloja
käsittelevä artikkeli. 1900-jälkipuoliskon hegemonista kiinnostunut lukija
odottaisi ennen kaikkea analyysia rikkaan ja monipuolisen luonnon merkityksestä
Yhdysvaltain talousmahdin perustana sekä maan muuttuvasta energia- ja
raaka-ainetilanteesta. Valitettavasti Tikkanen kuitenkin keskittyy hyvin perinteiseen
kuvaukseen Yhdysvaltain pinnanmuotojen, vesistöjen, ilmaston, kasvillisuuden ja
eläimistön yleispiirteistä. Taustaosan ytimen muodostaa Markku Henrikssonin
historiallinen esitys Yhdysvaltain kehityksestä maailman voimakkaimmaksi valtioksi.
Henriksson painottaa erityisesti sisällissodan ja toisen maailmansodan välistä
aikaa, jolloin tapahtui Yhdysvaltain nousu maailmantalouden ja -politiikan johtajaksi.
Epäonnistunut toimituksellinen ratkaisu on jättää toisen maailmansodan
jälkeinen aika lähes kokonaan käsittelemättä; tämän
seurauksena teoksen muut Yhdysvaltain 1900-lopun sisäiseen kehitykseen keskittyvät
artikkelit jäävät ilman välttämätöntä ulkopoliittista
kontekstia. Taustaosion päättää Mikko Toivosen katsaus Yhdysvaltain
siirtolaisuuden ja sisäisen muuttoliikkeen historian pääpiirteisiin. Sujuva
esitys väestön ja erityisesti väestönkasvun painopisteen
siirtymisestä maan koillisosista Etelään ja Länteen sekä
maaseudulta ja pikkukaupungeista metropoleihin luo hyvän pohjan myöhemmille
artikkeleille taloudellisesta, yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta kehityksestä.
Amerikkalaisuuden määrittelyssä käytettyjen vertauskuvien
kehityksestä sulatusuunista salaattikulhoon ja lopulta alati uudelleen
järjestyvään kaleidoskooppiin olisi mielellään lukenut
enemmänkin.
Teoksen toinen osuus käsittelee jälkiteollisen yhteiskunnan kulttuuria ja
etnistä rakennetta. Riitta Laitisen aiheena on intiaanien aseman voimistuminen.
Laitinen onnistuu rajoitetussa tilassa luomaan tasapainoisen kuvan lähihistorian
keskeisistä läpimurroista – lisääntyvästä itsehallinnosta,
voitetuista oikeustaisteluista maanomistusta koskevissa kiistoissa ja heimojen organisoiman
koulutuksen kehityksestä. Katsaus reservaattien kukoistavaan kasino- ja
peliteollisuuteen valottaa osuvasti intiaanien taloudellista nousua. Esimerkkinä
intiaanien itsemääräämisvallan ja itsetunnon voimistumisesta Laitinen
esittelee intiaanien taistelua museokokoelmissa sijaitsevien jäämistöjen
palauttamisesta heimoille. Maarika Toivonen esittelee Yhdysvaltain nopeimmin kasvavan
vähemmistön, latinojen, aseman ja identiteetin kehitystä viime
vuosikymmeninä. Toivonen tarkentaa perinteistä näkemystä
latinalaisvaikutuksen keskittymisestä lounais- ja eteläosiin korostamalla
latinojen maan kattavaa kulttuurista ja sosiaalista verkkoa, joka tuo voimakkaan juonteen
Yhdysvaltain alati muuttuvaan etniseen karttaan. Markku Henrikssonin legendaarista
Route 66 -tietä käsittelevä sinänsä mielenkiintoinen
artikkeli on tämän teoksen osana eksynyt väärään paikkaan.
U.S. 66:hän symboloi ennen kaikkea 1940- ja 50-luvun autoistuvaa, liikkuvampaa
ja rikastuvaa Yhdysvaltoja, kun taas 1900-luvun lopun jälkiteollinen yhteiskunta on
hakenut symboleitaan milloin avaruusteollisuudesta, milloin Kalifornian piilaaksosta.
Kulttuuria ja etnistä rakennetta käsittelevän osuuden vakavin puute on
aasialaisia ja mustia käsittelevien artikkelien puuttuminen. Tämän
laiminlyönnin tekee erityisen ongelmalliseksi se, että valtaosa mustista ja
aasialaisista on sijoittunut tämän teoksen polttopistealueille, Etelään
ja länsirannikolle. Toimittajat painottavat esipuheessaan valinneensa teokseensa
valikoituja esimerkkejä jälkiteollisesta yhteiskunnasta, mutta tämä
toteamus ei poista sitä tosiasiaa, että kahden keskeisen vähemmistön
huomiotta jättäminen vähentää ratkaisevasti kirjan arvoa
yleisteoksena ja kurssikirjana. Kynnyksenä ei ole voinut olla tiedon puute, sillä
Suomesta olisi varmasti löytynyt riittävästi asiantuntemusta mustista ja
aasialaisista.
Kolmannen, taloutta käsittelevän osuuden aloittaa Kai Husson ja Mervi
Pyyhtiän ansiokas analyysi talouden alueellisen rakennemuutoksen ilmentymistä
ja syistä. Kirjoittajat tuovat selkeästi esiin alueellisen muutoksen ja tuotannon
laadun välisen suhteen: raskaan teollisuuden taantuma on siirtänyt Yhdysvaltain
taloudellista painopistettä koillisalueelta Etelän, Kalliovuorten ja
länsirannikon innovaatiomyönteisiin korkean teknologian keskuksiin. Toisaalta
kirjoittajat varovat liiallista yksinkertaistamista: Yhdysvaltain nykyinen aluerakenne on
pikemminkin mosaiikkimainen kuin vyöhykemäinen, sillä uudelle taloudelle
tyypillisiä huipputeknologian, biolääketieteen ja rahoitusalan yrityksiä
on noussut myös Chicagoon, New Yorkiin ja muihin ns. Rust Beltin keskuksiin.
Kuvaa uudesta taloudellisesta järjestelmästä täydentää
Pauliina Raennon kirjoitus peliteollisuuden noususta Yhdysvaltain erääksi
nopeimmin kasvavaksi teollisuudenalaksi. Artikkeli valottaa mielenkiintoisesti erityisesti
kasinoiden nousua, mutta olisi kaivannut syvällisempää keskustelua
peliteollisuuden edellyttämästä uudesta taloudellisesta moraalista.
Lisää syvyyttä artikkelille olisi antanut myös vertailu Yhdysvaltain
viihdebisneksen voimakkaimpiin osa-alueisiin, elokuva-, televisio- ja musiikkiteollisuuteen.
Ari Kupilan katsaus Yhdysvaltain ympäristökysymyksiin luo varjon nousevan
lännen tulevaisuudelle: veden puute asettaa rajat korkean teknologian keskusten
kasvulle erityisesti Kaliforniassa.
Neljäs osa on teoksen hajanaisin. Sen aloittaa Arvo Peltosen informatiivinen
artikkeli amerikkalaisen kaupunkikulttuurin historiallisesta kehityksestä ja sen
olemuksesta 1900-luvun lopulla. Yhteiskunnallisia, ideologisia ja esteettisiä
näkökulmia notkeasti yhdistelevä kirjoitus määrittelee
jälkiteollisen Yhdysvaltain kaupunkikulttuuria sellaisten käsitteiden kuten
Bos-Washin (Bostonista Washingtoniin ulottuva megalopoli) tai Piimetsän (Portlandin,
Seattlen ja Vancouverin ympärille kehittynyt vihreitä arvoja korostava korkean
teknologian tuotantoalue) kautta. Mika Tammilehto pohtii koulutuksen, etnisyyden ja
taloudellisen hyvinvoinnin välisiä kytkentöjä. Tammilehto
vyöryttää numerotietoa ja karttoja, jotka olisi hyvin voinut
tiivistää yhdeksi koulutustason ja hyvinvoinnin alueellisten erojen kartaksi,
jolloin tilaa olisi jäänyt analyysille koulutuserojen aiheuttamista
yhteiskunnallisista ongelmista. Osion päättää Ilkka K. Lakaniemen
kirjoitus globalisaation merkityksestä Yhdysvalloille. Artikkeli
täydentää Henrikssonin aikaisempaa tekstiä Yhdysvaltain
ulkopolitiikasta ennen toista maailmansotaa vain osittain, sillä Lakaniemen
päähuomio on amerikkalaisten suhtautumisessa globalisaatioon. Lakaniemi
toteaa, että amerikkalainen globalisaatiokeskustelu on voimakkaassa
käymistilassa. Vallalla olevan mallin mukaan kiihtyvä globalisaatiokehitys
tarjoaa Yhdysvalloille mahdollisuuden säilyttää asemansa maailman
johtavana valtiona huolimatta sen sotilaallis-taloudellisen valta-aseman murenemisesta.
Pessimistit taas varottavat globalisaation johtavan yleisen amerikkalaisvastaisuuden
kasvuun ja Yhdysvaltain aseman heikentymiseen maailmassa.
Kokonaisuutena Yhdysvallat keskittyy 1900-luvun lopun amerikkalaisen
yhteiskunnan pääpiirteiden yleistajuiseen kuvailuun ja faktatiedon esittelyyn;
kirjoittajat eivät pyri tekemään uusia tulkintoja tai esittelemään
Yhdysvaltain historian ja yhteiskunnan tutkimuksessa vaikuttaneita teoreettisia ja
käsitteellisiä näkökulmia. Ainoa syvällisemmin
käsiteltävä teoreettinen viitekehys on Frederick Jackson Turnerin
rajaseututeesi, jonka riittämättömyys 1900-luvun jälkipuoliskon
yhteiskunnan selittäjänä asianmukaisesti todetaan, mutta tekijät
eivät esittele vaihtoehtoisia lähestymistapoja. Vaikka tämä johtaakin
pinnalliseen yleisotteeseen, faktatietoon keskittyminen ei sinänsä ole ongelma;
1900-luvun lopun Yhdysvaltain sisäistä kehitystä on käsitelty sen
verran vähän suomalaisin voimin, että perustietojen esittely on paikallaan.
Tällainen lähestymistapa toisaalta asettaa teokselle tiettyjä vaatimuksia,
joista tärkein on pyrkimys jonkinlaiseen kokonaisnäkemykseen. Yhdysvallat
kärsii monien suomalaisin yhteisvoimin tehtyjen yleisteosten perusongelmasta, rakenteen
epätasaisuudesta ja satunnaisuudesta käsiteltävien teemojen valinnassa.
Korostamalla alueellista uudelleenmuotoutumista Yhdysvaltain artikkelimosaiikki
onnistuu hahmottamaan jälkiteollisen Yhdysvaltain ääriviivat, mutta
amerikkalaisen nyky-yhteiskunnan kasvoja on tästä teoksesta vaikea tunnistaa,
koska liian monet keskeiset piirteet jäävät käsittelemättä.
Jo mainittujen puutteiden lisäksi lukija jää kaipaamaan keskustelua
esimerkiksi naisten asemasta tai poliittisen päätöksentekoprosessin ja
sisäpoliittisen ilmaston muutoksista jälkiteollisen yhteiskunnan puristuksessa.
Lisäksi monien artikkelien yksiulotteinen maantieteellinen lähestymistapa
jättää lukijan toistuvasti kaipaamaan viittauksia taustalla vaikuttaviin
taloudellisiin, poliittisiin ja ideologisiin voimiin. Kirjan hämmentävin piirre
on kuitenkin sen korostettu positiivisuus. Kirjoittajat viittaavat joihinkin
jälkiteollisen Yhdysvaltain vaikeuksiin kuin muistuttaakseen amerikkalaisen
menestystarinan kääntöpuolesta, mutta unohtavat monet amerikkalaisen
nyky-yhteiskunnan polttavat ongelmat, kuten kasvavat tuloerot, köyhyyden, heikon
sosiaaliturvan, vieraantumisen, huumeet, rikollisuuden, väkivallan ja viharyhmät.
Tässä kertomuksessa ei ole tilaa Wacon, Oklahoma Cityn tai Littletonin
ahdistukselle.
Kirjoittaja Pekka Hämäläinen on filosofian maisteri ja historian jatko-opiskelija Helsingin
yliopistossa.
|
Takaisin edelliselle tasolle
|