På Svenska
In English
Historiallinen Yhdistys 
			ry - Alkuun
Yhdistyksestä
Hallinto Julkaisut Seminaarit
Julkaisut
Historiallisia 
		Arvosteluja
Historiallisia 
		Papereita
Ennen ja nyt

.


 


Historiallisia Arvosteluja 11/2001: Kiinan kulttuuri

Viidennes ihmiskunnasta


laatinut Tero Karasjärvi
Historiallisia Arvosteluja ISSN 1457–1412

Tauno-Olavi Huotari ja Pertti Seppälä: Kiinan Kulttuuri. 3. painos. Otava: Helsinki, 1999. 592 sivua.

Kiina on yksi maailman merkittävimmistä kulttuureista. Itseasiassa se on kokonainen kulttuuripiiri, jos mukaan lasketaan siitä voimakkaita vaikutteita saaneet Itä- ja Kaakkois-Aasian kulttuurit: Korea, Japani ja Vietnam. Omintakeisen kiinalaisesta kulttuurista tekee sen historiallinen eristyneisyys muista korkeakulttuureista ja sen poikkeuksellinen jatkuvuus. Mikään muu kulttuuri ei ole kyennyt yhtä keskeytymättömään historialliseen jatkumoon kuin Kiina. Ikivanhuudestaan huolimatta kiinalainen kulttuuri on verrattain huonosti tunnettua Suomessa. Siksi Tauno-Olavi Huotarin ja Pertti Seppälän yhdessä kirjoittama teos Kiinan kulttuuri onkin välttämätöntä ja antoisaa luettavaa jokaiselle Keskustan valtakunnasta kiinnostuneelle.

Kiinalaisen kultturin leimaa-antava piirre on sen omasyntyisyys. Tämä käy ilmi jo sen varhaisimmista vaiheista; kiinalaisten käyttämät viljelyskasvit olivat pitkään toiset kuin lännempänä, metalliteknologia oli luonteeltaan erilaista ja kirjoitusjärjestelmä kehittyi aivan eri urille kuin muualla Euraasiassa. Kiinalaiset ovat aina olleet hyvin tietoisia oman kulttuurinsa erityislaatuisuudesta, sekä hyvässä että pahassa. Kiinalaista ajattelua onkin vuosisatoja leimannut tunne omasta ylivoimaisuudesta "barbaareihin" ja tribuuttivaltioihin nähden.

Huotari ja Seppälä ovat ottaneet itselleen valtavan urakan yrittäessään mahduttaa yhteen kirjaan Kiinan koko kolmituhatvuotisen kulttuurin. Mielestäni he kuitenkin ovat onnistuneet yrityksessään varsin hyvin. Toki kirjoittajien omat painotukset ja kiinnostuksenkohteet näkyvät selkeästi: Kiinan kirjallisuudelle ja modernille historialle on omistettu huomattavan runsaasti sivuja.

Rakenteeltaan Kiinan kulttuuri on tyypillinen "maa, sen historia ja kulttuuri" -teos. Aluksi käydään läpi Kiinan koko tunnettu historia aina neoliittiselta kaudelta 1990-luvun viimeisiin vuosiin asti. Kiinan historia on perinteisesti jaettu dynastioiden mukaan ja kirjoittajat pitäytyvätkin pääpiirteissään siinä, mikä onkin sopivampaa kuin yrittää väkisin soveltaa esimerkiksi länsimaiden historian perinteistä aikakausijakoa.

Kiina historia oli pitkään länsimaiselle historiantutkimukselle ongelmallinen. Ongelma johtui kuitenkin pääasiassa länsimaisista historioitsijoista itsestään; tiedonpuutteesta ja rasistisista ajatusmalleista, ei Kiinan mystisestä toiseudesta. Maailmanhistoriallisten selitysmallien rakentaminen edellyttää selkeää kuvaa vieraista kulttuureista ja niiden historiallisesta kehityksestä. Kiinan kulttuuri onkin erityisen tervetullut kirja juuri analyyttisen ja myyteistä vapaan lähestymistapansa ansiosta. Kukaan, joka on lukenut sen historiaosuuden, ei voi enää allekirjoittaa käsityksiä "kiinalaisesta kansanluonteesta", "kehityksessä paikoilleen jääneestä muinaisjäänteestä" tai "maolaisuuden kaikkivoipaisuudesta".

Historian lisäksi kirjoittajat käyvät läpi Kiinan aatteet ja uskonnot, koulutuksen, teatterin, elokuvan ja musiikin, arkkitehtuurin ja kuvataiteet sekä tapakulttuurin. Kaikilla näillä on oma historiallinen ulottuvuutensa, ja ne täydentävätkin omalta osaltaan hyvin historiaosuutta, joka muuten keskittyy lähinnä poliittisiin tapahtumiin.

Erityisen mielenkiintoinen on kiinalaista luonnontiedettä, tekniikkaa ja keksintöjä kuvaileva osuus. Viimeistään se kumoaa käsitykset Kiinan paikoilleenjäämisestä. Aina uuden ajan alkuun asti Kiinan keisarikunta oli aineellisesti maailman kehittynein valtio. Kaikkihan tietävät kiinalaisten keksineen sellaiset oleelliset Euroopan nousuun vaikuttaneet seikat kuten paperin, ruudin ja kompassin. Ero länsimaiden hyväksi kasvoi ratkaisevaksi vasta 1800-luvun alkupuoliskolla. Toisaalta taas kirjoittajat välttävät onnistuneesti kiinalaisten teknisten edistysaskelten liiallisen korostamisen. Idean esittäminen ja sen onnistunut kehittely eivät ole aina olleet samoja asioita.

Kiinalaisessa historiankäsityksessä Kiinan alennustila viimeisten 200 vuoden aikana on vain lyhyt vaihe historian syklisessä kulussa, eikä ole mitään syytä epäillä Keskustan valtakunnan nousevan uudelleen. Myös Huotari ja Seppälä tuntuvat jakavan tämän ajatuksen. Suuri osa kirjasta on omistettu nimenomaan modernin Kiinan esittelylle, onpa menty jopa niin pitkälle, että Kiinan ja Suomen välistä kauppaa esitellään useammassakin kaaviossa. Näin on selvästi yritetty hakea myös "käytännön" hyötyä Kiinan tuntemukselle.

Kiinan kulttuuri on tärkeä kirja ja pakollista luettavaa kaikille maailmanhistoriasta ja nykymaailman asioista kiinnostuneille. Se on myös paikka paikoin raskas kirja, informaation runsaus tuntuu joskus tyrmäävältä. Mutta Kiinan kulttuuri onkin nimenomaan sekä asiaan perehtymättömälle että jo Kiinaa jonkin verran tuntevalle tarkoitettu hakuteos, johon on erinomaisella perinpohjaisuudella sisällytetty Keskustan valtakunnan kulttuurin pääpiirteet.

Kirjoittaja Tero Karasjärvi on filosofian maisteri ja Helsingin yliopiston historian laitoksen jatko-opiskelija, jonka erikoisaloja ovat yleinen historia ja Itä-Aasian tutkimus.

 

 

Takaisin edelliselle tasolle