Historiallisia Arvosteluja 11/2002:
Keskiajan kirkko

Johdatus keskiajan uskonnollisiin liikkeisiin

laatinut Katja Ritari

Historiallisia Arvosteluja ISSN 1457–1412

Tuomas Heikkilä ja Maiju Lehmijoki-Gardner: Keskiajan kirkko. Uskonelämän muotoja läntisessä kristikunnassa. Tietolipas 185, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki, 2002. 432 sivua.

Suomessa on viime vuosina koettu keskiajantutkimuksen ja -opetuksen nousu, ja myös yleinen kiinnostus keskiaikaa kohtaan on ollut näkyvää. Tämän myötä on tullut yhä selvemmäksi alaa koskevan suomenkielisen kirjallisuuden puute, jota tämäkin teos on tarkoitettu paikkaamaan. Kyseessä on ensimmäinen laajempi keskiajan uskonnollista elämää systemaattisesti tarkasteleva teos suomeksi ja siten sille varmasti on kysyntää niin opiskelijoiden kuin asianharrastajien käsikirjana. Samaa aihepiiriä on toki käsitelty myös muutamissa viime vuosina Suomessa julkaistuissa artikkelikokoelmissa, joissa on mukana myös tämän teoksen kirjoittajien artikkeleita, mutta tämänkaltaista yhtenäistä ja perusteellista esitystä aiheesta ei ole aiemmin julkaistu. Sen vuoksi Keskiajan kirkko paikkaakin tärkeän aukon suomenkielisen keskiajantutkimuksen kentässä.

Teos seuraa väljää kronologiaa, joka ulottuu varhaiskirkon ajasta keskiajan lopulle, 1500-luvulle saakka. Teoksen luvut on kuitenkin järjestetty aivan perustellusti aiheittain, niin että lukujen välillä on kronologisia päällekkäisyyksiä. Teoksen kirjoittajat ovat jakaneet myös vastuun jotakuinkin kronologisesti, niin että Tuomas Heikkilä on kirjoittanut ensimmäiset kolme lukua ja Maiju Lehmijoki-Gardner seuraavat kolme lukua. Teoksen viimeinen, Suomen keskiaikaa käsittelevä, luku on kirjoittajien yhteistä käsialaa.

Teoksessa on ilahduttavasti kiinnitetty huomiota terminologiaan ja sen käyttöön eri yhteyksissä, sekä samalla pyritty vakiinnuttamaan suomenkielistä terminologiaa alalle. Lisäksi teoksen lopusta löytyy todella käyttökelpoinen asiasanasto, josta löytää määritelmät niin beghardeille kuin skapulaarillekin. Toinen alan opiskelijoille ja harrastajille varmasti hyödyllinen liite on kirjan lopusta löytyvä aiheittain järjestetty luettelo suositeltavasta kirjallisuudesta, johon on listattu myös tärkeimmät elektronisessa muodossa löytyvät hakuteoksen ja lähdekokoelmat.

Teos käsittelee keskiajan uskonelämää sen järjestäytyneiden muotojen kautta. Esiteltävinä ovat keskiajan uskonnolliset liikkeet benediktiineistä begiineihin, erämaiden erakoista luostareiden kautta kerjäläisveljiin ja maallikkoliikkeisiin. Kaikissa näissä toisistaan suurestikin poikkeavissa liikkeissä on havaittavissa yksi toistuva teema – paluu alkukirkon apostoliseen elämäntapaan tai oman liikkeen oletettuun ideaaliin alkutilaan. Teos tuo selkeästi esiin keskiajan uskonnollisten liikkeiden moninaisuuden, mutta samalla lukija pystyy myös havaitsemaan erilaisia jatkumoita ja vaikutussuhteita eri liikkeiden välillä. Keskiajan uskonnollisia liikkeitä ei tarkastella teoksessa staattisina, vaan niiden sisäinen kehitys tulee myös hyvin esille.

Vaikka teoksen painopiste otsikkonsa mukaisesti on kristikunnan läntisissä osissa, siinä on kuitenkin otettu huomioon myös idän kirkon läntisestä poikkeavat kehityssuunnat, joihin luodaan katsauksia eri aiheiden yhteydessä. Lisäksi viimeisessä luvussa, joka tarkastelee keskiajan kirkkoa Suomessa, kommentoidaan tutkijoiden taipumusta tarkastella aihetta leimallisesti roomalaiskatolisesta näkökulmasta, unohtaen itäiset vaikutteet keskiajan Suomessa. Kuitenkaan tässäkään teoksessa ei tarkastella itäisen kirkon toimintaa Suomessa laajemmin.

Teoksessa tulee esille myös historiassa usein "näkymättömien" ryhmien, naisten ja tavallisten maallikoiden, hengellisyys, joskin lähinnä sen järjestäytyneiden muotojen, kuten begiini- ja penitenttiliikkeiden, kautta. Varsinaisen kansanusko, ja toisaalta myös kirkon hereettisiksi leimaamat liikkeet, jäävät tässä teoksessa vähemmälle huomiolle. Näitä lähdemateriaalinsa puolesta vaikeita aiheita käsittelemään tarvittaisiinkin omat teoksensa.

Keskiajan kirkko täyttää omalta osaltaan aukkoa suomenkielisen keskiajantutkimuksen kentässä kiitettävästi. Se on toimiva ja selkeä johdatus keskiajan uskonnollisiin liikkeisiin niiden kaikessa moninaisuudessaan. Lisäksi teoksesta löytyvä asiasanasto ja luettelo aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta ja verkkojulkaisuista auttavat varmasti niitä, jotka haluavat perehtyä teemaan syvemmin. Teos toimii hyvin myös käsikirjana tutkijoillekin, joita sanasto-osuus ja pyrkimys vakiinnuttaa alan terminologiaa suomen kielellä ilahduttavat. Nyt kun tämankaltaisten suomenkielisten keskiajantutkimuksen perusteosten julkaisemisessa on päästy alkuun, on toivottavaa, että vastaavia keskiaikaa perusteellisesti ja pätevästi esitteleviä teoksia julkaistaan jatkossakin, niin että myös keskiajan kulttuurin muut muodot saisivat arvoisensa esittelyt suomeksi.

Kirjoittaja Katja Ritari on filosofian maisteri ja harjoittaa jatko-opintojaan Irlannissa, University College Corkin muinaisiirin laitoksessa.

Takaisin edelliselle tasolle