Historiallisia Arvosteluja 9/2002:
Pohjoismaiden historia

Pohjoismaisuutta etsimässä

laatinut Jussi Vauhkonen

Historiallisia Arvosteluja ISSN 1457–1412

Seppo Hentilä, Christian Krötzl, Panu Pulma: Pohjoismaiden historia. Edita: Helsinki, 2002. 377 sivua.

Pohjoismaiden historiasta ei ole suomen kielellä kirjoitettu montakaan yleisesitystä. Aimo Halilan Tanskan ja Norjan historian ilmestymisestä on ehtinyt kulua kolme vuosikymmentä, ja yliopisto-opetuksessa on käytetty perusoppikirjana esimerkiksi T.K. Derryn History of Scandinavia -teosta. Seppo Hentilän, Christian Krötzlin ja Panu Pulman tavoitteena onkin ollut paikata tämä puute, ja laatia tiivis yleisesitys, joka kuluisi myös muiden historiasta kiinnostuneiden kuin opiskelijoiden käsissä. Mahdollisina kohderyhminä esipuheessa mainitaan opettajat ja toimittajat.

Kirjassa käsitellään Pohjolan historiaa aina historiallisen ajan kynnykseltä euron käyttöönottoon. Kirja on jaettu kronologisesti lukuihin, joille on annettu ytimekkäät otsikot tyyppiä Ruhtinasvalloista mahtivaltioiksi (1521–1719). Lukujen sisällä puolestaan kronologia on saanut osittain väistyä temaattisen tarkastelun tieltä. Poliittinen tapahtuminen – kuninkaat, sodat, valtion muodostuminen, edustuslaitos – saa perinteisen yleisesityksen tavoin suuren osan huomiosta, mutta kirjoittajat nostavat sen rinnalle ansiokkaalla tavalla talouskehityksen ja sosiaalihistorian pääpiirteet.

Aiemmista esityksistä poikkeava on kirjoittajien pyrkimys tuoda Pohjolan historia osaksi laajempaa eurooppalaista kokonaisuutta. Tämä johtaa kysymään, mitä erityisesti pohjoismaista on jäänyt tai mahdollisesti jää maailmanhistoriaan. Vastaukseksi nostetaan viikingit ja Ruotsin suurvalta eurooppalaisena voimatekijänä tai pohjoismainen hyvinvointimalli yhteiskunnallisten ristiriitojen sovittelun esikuvallisena "kolmantena tienä".

Eurooppalainen viitekehys on ajanmukainen ja monin tavoin perusteltu. Lukija saattaa kuitenkin jäädä pohtimaan, mikä on tämän historian yleisesityksen suhde historiankirjoituksen nationalistiseen perinteeseen. Suomalainen lukija eritoten voi kysyä, jatketaanko tässä samaa eurooppalaisuutemme perustelua, jolla suomalainen historiagrafia on tehnyt eroa itään jo vuosikymmeniä. Kysymys ei ehkä olisi herännyt, jos kirjoittajat olisivat enemmän pohtineet, mistä puhutaan, kun puhutaan Pohjoismaiden historiasta.

On tietysti selvää, että perusoppikirjassa on turha lähteä kovin pitkälle pohtimaan kansallisvaltioprojektioita – läntisen naapurimaamme historiaa voi hyvin kutsua Ruotsin historiaksi, vaikka aloitetaan ajasta, jolloin valtiota nimeltä Ruotsia ei ollut olemassa. Pieni varovaisuus olisi kuitenkin ollut hyväksi. Melko hämmentävä on esimerkiksi vuotta 1053 kuvaava kartta (s.36), johon on piirretty kuin valtio ikään mm. Venäjä ja Viro. Samoin Ruotsin aluemenetyksiä vuosina 1660–1743 kuvataan kartalla (s.179), jossa Ruotsin valtioalueen koillisraja noudattelee vuoden 1751 demarkaatiolinjaa.

Kirjan karttoihin on muutenkin jäänyt pieniä epäloogisuuksia. Eri luvuissa esitetään karttoja, joiden otsikkonsa mukaan tulisi näyttää samalta, vaan eivätpä näytä (s. 126, vrt. s. 179). Selitys saattaa piillä kirjan toimitustyössä. Ei voi olla huomauttamatta, että laajalevikkiseksi oppikirjaksi ajatellussa teoksessa ei saa olla niin paljon painovirheitä kuin Pohjoismaiden historiassa. Tekstistä huomaa paikoitellen selvästi kirjoittajan tekstinkäsittelyn – väliin on jäänyt ylimääräisiä verbejä, predikaatti toistuu jne. Samoin kolmen tutkijan ilmeisesti melko itsenäisesti kirjoittamiin teksteihin olisi joko pitänyt selkeästi merkitä, kuka vastaa mistäkin osiosta, tai sitten toimittaa teksti yhtenäisemmäksi. Nyt kirjan rakenne ei aina tunnu johdonmukaiselta.

Pohjoismaiden historia tuo erittäin mielenkiintoisella tavalla esiin pohjoismaisten yhteiskuntien historialliset erot. Kansallisesti rakennetut myytit vapaasta talonpojasta ja paikallisesta itsemääräämisestä saavat historialliset mittasuhteensa, kun havaitaan, että eri maissa muun muassa maanomistusolojen uudistukset totetutettiin eri tavoin. Ruotsalainen ylhäältä johdettu isojako oli aivan eri asia kuin tanskalaisten suurkartanoiden ja niiden käytännössä epävapaiden alustalaisten ristiriita. Verokapinoiden ja muiden protestiliikkeiden yleisyys yllättää, jännittävimpänä ehkä Ruotsin "thraniitit", sosialistivallankumoukselliset 1850-luvulta.

Useamman (nykyisen) valtion historiaa yhtäaikaa käsiteltäessä tulee eteen varmaankin väistämättä kysymys vertailusta. Kuinka paljon tekstissä pitäisi vertailla, vai pitäisikö vain esittää asiansa ja jättää vertaileminen lukijan tehtäväksi? Pohjoismaiden historiassa ongelma on ratkaistu oikeastaan useammalla tavalla. Eri maita käsitellään pääasiassa vuorotellen, mutta monissa alaluvuissa viitataan samalla naapureiden kehitykseen. Hieman yllättäen viimeisessä luvussa Pohjolan pitkä 1900-luku on luovuttu jokseenkin kokonaan maittaisesta otsikoinnista ja tarina etenee eri teemoja tarkastellen. Ratkaisu on onnistunut, ja lukija jää miettimään, olisiko aiemmissa luvuissa voinut pyrkiä samanlaiseen otteeseen. Nyt joistain alaluvuista jää aavistuksen sekava vaikutelma.

Kokonaisuudessaan Pohjoismaiden historia on varsin hyvä yleisesitys Euroopan pohjoisen kolkan menneisyydestä. Esipuheessa tavoitteeksi ilmoitetaan kertoa pohjoismaisuuden historiasta, siitä, mikä Pohjoismaissa on koettu erityisesti pohjoismaiseksi. Tätä tavoitetta kirjoittajat eivät mielestäni aivan saavuta, jos kohta pelkkä pyrkimyskin siihen on nähdäkseni ansiokas. Kysymys pohjoismaisuudesta – onko sitä – on luonnollisestikin äärimmäisen ajankohtainen näinä "pohjoisen ulottuvuuden" aikoina. Oppikirjana Pohjoismaiden historialla on ansionaan tiivis muoto, valtaosaltaan selkeä ja sujuva ilmaisu sekä mielenkiintoisella tavalla vertaileva ote. Hakuteokseksikin – jollaista voisi lukijoiksi uumoiltujen toimittajien kuvitella tarvitsevan – siitä voisi olla. Rakenteen hiominen ja yhtenäistäminen olisi tosin tässä ollut suureksi avuksi.

Kirjoittaja Jussi Vauhkonen valmistelee Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian laitoksella poliittisen historian pro gradua työeläkejärjestelmän historiasta.

Takaisin edelliselle tasolle