Historiallisia Arvosteluja 5/2004:
Miksi soditaan?
Puheenvuoroja sotien syistä
laatinut Janne Malkki
Historiallisia Arvosteluja ISSN 1457–1412,
Ennen ja nyt ISSN 1458–1396
Anssi Männistö (toim.): Miksi soditaan? Tampere:
Vastapaino 2003. 157 sivua.
Miksi soditaan on monimutkainen ja paljon pohdittu kysymys.
Nyt tarkasteltavan kirjan esseissä ei pyritä kattavaan
selvitykseen sotien syistä eikä tarjoilla valmiita
vastauksia, vaan puheenvuorojen sävy on keskusteleva.
Lähestymistavoiltaan ja rajauksiltaan teos heijastaa
sen taustalla olleen YLE:n opetusohjelmien saman nimisen ohjelmasarjan
tehtäväksiantoa, jonka mukaan aiheen tuli olla ”ajankohtaista
ja samalla ajatonta” (s. 9).
Yhdentoista kirjoittajan arvovaltainen joukko takaa näkökulmien
monipuolisen, toisiaan täydentävän kirjon.
Ahneuden (Raimo Väyrynen), nationalismin (Jussi Pakkasvirta),
uskontojen (Juha Pentikäinen, Jaakko Hämeen-Anttila,
Anssi Männistö) ja psykologisten tekijöiden
(Pekka Niemi) ohella nykypäivän sotia selittävinä,
mahdollistavina tai laukaisevina tekijöinä huomiota
saavat niin siirtomaa-ajan perintö (Tuomo Melasuo, Pertti
Multanen), globalisaatio (Melasuo) kuin retoriikka (Riikka
Kuusisto) ja viestintäkin (Heikki Luostarinen). Lisäksi
yhdessä artikkelissa luodaan silmäys siihen, mihin
sodankäynti on menossa (Tarja Cronberg).
Kokonaisuudessaan teos on sangen ajankohtainen. Kylmän
sodan loppumisen jälkeen sotien ja niiden syiden muuttumisesta
on kirjoitettu runsaasti. Miksi soditaan -kirjan esseet heijastelevat
tätä kansainvälistä keskustelua paitsi
kirjallisuuslistauksissaan myös siinä, että
teoksen näkökulmat on kirjoitettu valtaosin nykyhetken
perspektiivistä. Kokonaisuuden ajanmukaisuutta alleviivaa
entisestään se, että islamille omistautuu peräti
kaksi puheenvuoroa muiden uskontojen käsittelyn jäädessä
uskontojen roolia ylipäänsä tarkastelevan artikkelin
varaan.
Ajankohtaisuudestaan huolimatta käsillä oleva kokoelma
ei ole samalla tavalla historiaton kuin nykykeskustelussa
esitetyt näkemykset saattavat pahimmillaan olla. Vaikka
kirjoittajien joukossa ei ole ainuttakaan historioitsijaa,
teoksen aikahorisontti on nationalismin ja siirtomaa-ajan
runsaan käsittelyn myötä ulotettu yli sadan
vuoden taakse ja jopa kauemmaksikin. Mainitut pidemmän
aikavälin kehityskulut selittävät nykykonfliktien
taustoja vähintäänkin yhtä hyvin kuin
paljonpuhutuille törmäyskursseille johtavat kulttuuriset
erot, joita vastaan kirjan esseissä muutenkin argumentoidaan.
Vieläkin paremman teoksesta olisi saanut, jos joku
olisi ottanut kirjoittaakseen yleisemmän esseiden teemoja
kokoavan ja jäsentävän luvun. Johdannossa tyydytään
vain jaottelemaan esseet seuraaviin neljään (!)
teemaan: kulttuuri, historia ja tulevaisuus; aatteet ja uskonnot;
kolonialismi, Lähi-itä ja islam sekä suurvaltajohtajien
retoriikka ja yksilöiden psykologia.
Paikkaansa olisivat puolustaneet myös sotatieteilijän
näkemys sotien syistä sekä historiallinen katsaus
sodan ja yhteiskuntarakenteiden muuttumisen yhteyksiin. Näin
olisi saatu tervetullutta perspektiiviä muun muassa yhteiskuntatieteilijöiden
päivittelyille valtioiden roolin muuttumisesta sodankäynnissä.
Tällaisenaankin kirja on onnistunut kokonaisuus, jota
voi lämpimästi suositella. Teos on lyhyestä
mitastaan ja kirjoittajakaartin monilukuisuudesta huolimatta
varsin ehyt ja syvällinen. Vaikka langat joutuukin kokoamaan
itse, tarjoavat esseet oivan johdannon sotien syiden monisäikeiseen
problematiikkaan.
Kirjoittaja Janne
Malkki on FM, tutkija Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa ja Leidenin yliopiston historian laitoksessa Alankomaissa.
|
