Historiallisia Papereita 8:
Pentti Renvallin perintö ja 2000-luvun historiantutkimus

Pentti Renvallin menetelmän syvyyspsykologiset ulottuvuudet

Antero Kiianmaa

ISSN 1456–8055

Tiivistelmä alustuksesta Historiallisen Yhdistyksen seminaarissa 8. marraskuuta 2000.

Esityksessä tarkastellaan erityisesti Pentti Renvallin tutkimusmenetelmän aatehistoriallisia juuria ja yhtymäkohtia Sigmund Freudin mielen rakennetta kuvaavaan teoriaan sekä psykoanalyysin tutkimusmenetelmään. Renvallin oppi ja menetelmä pohjautuu hahmopsykologiaan, joka puolestaan käyttää fenomenologista tarkastelua, jolle on tyypillistä, että ihmisen havainnot sekä käsitykset asioista ja ihmisistä ymmärretään kokonaisvaltaisiksi ja kokemuksillisiksi. Tämä näkyy muun muassa Renvallin tavassa päätellä yksilön esineistön laadusta sielullisen rakenteen ja yhteiskunta-asemassa ilmenevän rakenteen yhtäläisyys. Esineen käsite (der Gegenstand) on keskeinen sekä Renvallin että Freudin psykologisissa teorioissa. Tällöin "esineet/esineistö" ymmärretään psyykkisiksi objekteiksi, kohteiksi ja asioiksi, joihin kiteytyy yksilön ja/tai yhteisön kokemus. Esineet tai objektit ovat ei-materiaalisia. Tämä käsitys ihmisen havaitsemisesta palautuu itävaltalaiseen filosofiin Franz Brentanoon (1838–1917), joka oli sekä hahmopsykologien että fenomenologian "perustajan" Edmund Husserlin ja Freudin opettaja.

Lisäksi esityksessä vertaillaan Renvallin ja syvyyspsykologian näkemyksiä yksilön ja yhteisön suhteesta ja tämän suhteen kehityksestä. Näkemykset yhtyvät siinä, että yksilön ja yhteisön psyykkinen rakenne vastaavat toisiaan sitä enemmän mitä varhaisempaa kehitysvaihetta yksilön tai yhteisön historiassa tarkastellaan. Molemmat jakavat käsityksen, jonka mukaan kehitys on yksilöllisyyden ja minuuden voimistumista ja sosiaalisen sidonnaisuuden vähenemistä.

Renvallin oppi historiallisista rakennekokonaisuuksista sisältää samoja komponentteja kuin Freudin metapsykologinen malli yksilöstä. Renvall tarkastelee historiallisia tapahtumia ja tekijöitä dynaamiselta (eri tekijöiden keskinäiset suhteet ja niiden vaihtelu ajan myötä), topologiselta (tietoiset/ei-tietoiset) sekä ekonomiselta (määrä) kannalta. Näissä teorioissa psyykkinen rakenne tavallaan sisältää yhteisörakenteen ja päinvastoin.

Psykoanalyysia ja Renvallin metodioppia yhdistää pyrkimys saattaa yksittäiset ilmiöt historiallisesti ymmärretävien kokonaisuuksien osaksi. Yksittäiset tosiasiat eivät ole riittäviä tapahtumien, tekojen ja ilmiöiden merkityksien ymmärtämiseksi. Kummassakin mallissa on enemmän kyse synteesistä kuin analyysista, ja kumpikin malli pyrkii ottamaan etäisyyttä tarkasteltavaan kohteeseen, jotta tutkija ei joutuisi kohteen kanssa samojen kenttätekijöiden alaiseksi, minkä seurauksena tutkija voi sokeutua. Molempien mallien ihanteena on rationaalinen ihminen, vaikka toisaalta mallit huomioivat affektiivisten tekijöiden vaikutuksen ihmisen toimintaan.

antero.kiianmaa@yths.fi

Takaisin edelliselle tasolle