Historiallinen Yhdistys toivottaa tervetulleeksi kuuntelemaan historiantutkija Kim Sjöströmin esitelmän “Suomen myöhäiskeskiajan poliittisesti vaikutusvaltaisia eliitin verkostoja”.
Esitelmä pidetään lauantaina 14. marraskuuta 2026 klo 12.55 alkaen.
Esitelmää voi kuunnella verkon kautta etänä, eikä siihen tarvitse ilmoittautua etukäteen. Kuuntelemaan pääset tästä linkistä:
https://laurea.zoom.us/j/63158555727?pwd=mswy3yYWFMAKWJXnnbHc8iEfSHr79p.1
Mikäli Zoom pyytää pääsykoodia, se on “1500”.
Sisältötietoja esityksestä:
Kalmarin unioni irrotti Suomen tietyllä tavoin Riikin-Ruotsin otteesta. On osoitusta siitäkin, että Suomi lähes saavutti “neljännen” maan aseman unionissa. Kuningatar Margareeta Valdemarintytär julistettiin Dalaborgissa vuonna 1388 Ruotsin valtakunnan täysivaltaiseksi isännäksi. Ruotsiin kuului suuri osa Suomea, varsinkin valtaosa tiiviimmin asutuista alueista. Margareetan hallinto ja perustama unioni antoivat Suomelle jonkintasoista riippumattomuutta emämaa Ruotsista.
Suomalaisten ensimmäiset ritariksilyönnit tulivat vasta Kalmarin unioniaikana. Samoin suomalainen Maunu Tavasti (k.1452) kohosi unionin alussa kohti piispan asemaa.
Ennen Kalmarin unionia yksikään suomalainen ei tiettävästi saavuttanut ritarin arvoa. Nämä unionin ylentämät ritari Niklis Kurki ja piispa Maunu II ja Suontakan ritari Niklis Olavinpoika sukupiireineen ovat toimineet unionin vallan keskeisinä edistäjinä Suomessa. Nämä puolsivat unionia yli neljä vuosikymmentä ja vielä senkin jälkeen, kun 1430-luvulla kuningas Eerik syrjäytettiin ja eräät muut mahtiasemiin nousevat Suomen rälssiherrat liittyivät riikinruotsalaisten kapinaan unionia vastaan. Yksi tällaisista oli laamanniksi kohonnut Suni Suninpoika.
Esitelmässä myös tarkastellaan mainittujen kolmen lapsettoman mahtimiehen perilliset. Paljon myöhemmin, valtionhoitajakautena ja Vaasa-kauden alkaessa, näiden sukupiireissä on mahtimiehiä jotka liittoutuivat Suomessa unionia vastaan ja Ruotsin itsenäisyyden puolesta ja siten veivät Suomea suurempaan riippuvuuteen Ruotsista.
Suontaan ritari Niklis Olavinpoika (k. noin 1416) on ollut ensimmäinen kahdesta varhaisimmasta suomalaissyntyisestä ja ilmeisesti täysin suomen kielen hallinneesta ritariksi lyödystä rälssiherrasta. Toinen oli aikalainen ritari Niklis Kurki, Louhisaaren kartanonherra (k.ennen 1428).
Sattumoisin molemmat nämä suomalaisritarit, kuten myös heidän aikalaisensa piispa Maunu II, olivat lapsettomia. Näiden ritareiden jättämät kiinteistöperinnöt paljastavat merkittävän määrän polveutumistietoa silloin perillisinä jatkaneista suomalaisista rälssisuvuista, aina nykypäivään saakka. Kolmas suorastaan samaan sukupolveen kuuluneista rälssisukuhaarojen polveutumiset paljastavista perheistä on piispa Maunu Tavastin sisaruksista polveutuvat kotimaiset sukulinjat, näiden kiinteistöperinnöt kun saivat huomattavat sisällöt maatiloista, jotka piispa lahjoitti tuloillaan keräämistään omistuksistansa sisarustensa tytärten ja lapsenlapsien myötäjäisiksi ym.
Piispan usean Tavasti-sisaruksen jälkeläistöstä jo läpi 1400-luvun on säilynyt suunnilleen yhtä hyvin tietoja kuin on Suontaan ritarin ja Louhisaaren ritarin sisarusten jälkeläistöistä.
Vuodelta 1411 näkyy Suontaan ritarin Niklisin sinetti ja siinä käsivarsi-vaakuna.
Esitelmä tarjoaa useita lisäyksiä ja vastakkaisia näkemyksiä ja tosiasioita vuonna 2018 Genoksessa ilmestyneen artikkelin ”Lammin Vanhankartanon omistajat” sukutietoihin. Vanhakartano näyttää olleen jakamattomana 2 manttaalia.
1300-luvusta on niin olemattoman vähän dokumentaatiota, että kysymys on siltä osin oikeastaan, saako historiaa ja sukuhistoriaa päätellä heikoista indikaatioista taaksepäin nk. ekstrapolaationa.
Suontaan lapsettoman ritarin Niklis Olavinpojan jaettu maaperintö sivusukulaisille saa selitykset. Hypoteesiasetelman mukaan Hoova ja Kiiala ja Suontaka periytyivät samoissa sukuhaaroissa kuin Lammin Vanhankartanon osakkuudet.
Lammin Vanhakartano jakautui neljälle sukuhaaralle: Kiialan haara, Suontakan-Lepaan haara jonka neljännes siirtyi keskiaikaisen Tavasti-suvun viimeiselle sukuhaaralle, Janakkalan haara, sekä Ragvaldin haara josta polveutuu Lepaan suku.
Esitelmän sisältämä Lammin Vanhankartanon suvun rekonstruktio yhdeksi suvuksi haastaa Tapio Vähäkankaan lanseeraamat Vanhakartano-sukujen hypoteesit. Tutkimustyö perustuu kiinteistöhistoriaan ja oikeushistoriaan ja prosopografiseen tutkimusotteeseen ja suvulliseen jatkuvuuteen. Tutkimustulosten paketti selittää kaikin osin Lammin Vanhankartanon myöhäiskeskiaikaisen jakautumisen neljään sukuhaaraan, sukupolvi sukupolvelta perillisten nimet. Tutkimustyö päättelee, että yhteinen kantaisä oli Lammin tai Suontakan Olavi, Suontaan ritarin Niklis Olavinpojan isä.
Suku ilmeisesti on Hämeen eräs vanhimmista ja suomalaisperäisistä rälssisuvuista, kukoistanut 1300-luvulla, ainakin 1300-luvun jälkipuoliskon ja vuoteen 1416.
Esitelmöijä, filosofian maisteri Kim Sjöström on tutkinut yhteiskuntatieteiden ja prosopografian ja keskiajantutkimuksen aiheita.