{"id":126,"date":"2013-09-16T19:47:18","date_gmt":"2013-09-16T17:47:18","guid":{"rendered":"http:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/?p=126"},"modified":"2016-09-16T19:57:20","modified_gmt":"2016-09-16T17:57:20","slug":"urbi-et-orbi-maineen-levittaminen-tuhat-vuotta-sitten","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/?p=126","title":{"rendered":"Urbi et orbi \u2013 maineen levi(tt)\u00e4minen tuhat vuotta sitten"},"content":{"rendered":"

Historiallisia Papereita 1: <\/em>
\nPyh\u00e4t ja pahat keskiajalla<\/em><\/p>\n

Urbi et orbi \u2013 maineen levi(tt)\u00e4minen tuhat vuotta sitten<\/strong><\/p>\n

Paavillisen kanonisaation alkuvaiheet<\/strong><\/p>\n

Tuomas Heikkil\u00e4<\/strong><\/p>\n

ISSN 1456\u20138055<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n julkaisun aiheena olevan maineen, hyv\u00e4n tai pahan, kannalta on olennaista, kuinka se levisi \u2013 tai kuinka sit\u00e4 levitettiin. Omassa esityksess\u00e4ni paneudun erityisesti kahteen tapaukseen, jotka valottavat niit\u00e4 keinoja, joilla mainetta levitettiin tuhat vuotta sitten. Kyseess\u00e4 on saman asian kaksi puolta, sill\u00e4 k\u00e4sittelen ensiksi paavin suorittamien pyhimykseksijulistamisten eli kanonisaatioiden julkistamista ja niist\u00e4 tiedottamista paavin ja kuurian taholta; toiseksi valaisen samaa asiaa, pyhimyskultin levitt\u00e4mist\u00e4, “alhaalta k\u00e4sin”, kulttien paikallisten suosijoiden toimia niiden propagoimiseksi.<\/p>\n

Esitykseni aikarajauksena on aika noin tuhat vuotta sitten: k\u00e4sittelen aivan 900-luvun loppua ja 1000-lukua. T\u00e4m\u00e4 antaa paitsi sattuneesta syyst\u00e4 pinnalla olevan ja kiinnostavan vuosituhannen vaihteen lis\u00e4ksi mahdollisuuden tutustua maineen levitt\u00e4miseen kahta kiintoisaa kautta: toisaalta kyseess\u00e4 on aika, jolloin paavillisen kanonisaation \u2013 ja siten pyhien maineen laajemman, koko kristikunnan k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4n levitt\u00e4misen \u2013 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t olivat vasta muotoutumassa, toisaalta juuri tuona aikana pyhimysmaineen levitt\u00e4misen keinot ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t olivat muuttumassa. 1000-luku oli aikaa, jolloin pyhimyskulttien m\u00e4\u00e4r\u00e4 nousi hyvin merkitt\u00e4v\u00e4sti; t\u00e4m\u00e4 kiristi niiden v\u00e4list\u00e4 kilpailua ja nosti pyhimysmaineen levitt\u00e4misen entist\u00e4kin t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi. Lis\u00e4ksi t\u00e4m\u00e4n vuosituhannen ensimm\u00e4isell\u00e4 vuosisadalla on havaittavissa ihmisten pyhimyssuhteen v\u00e4hitt\u00e4inen muuttuminen, joka koski niin yksitt\u00e4isi\u00e4 ihmisi\u00e4 kuin yhteis\u00f6j\u00e4kin.<\/p>\n

Ilmeisesti ensimm\u00e4inen Rooman piispan paavin ominaisuudessa suorittama pyhimykseksijulistaminen tapahtui vuonna 993. Vuosituhannen vaihde ja 1000-luku oli viel\u00e4 aikaa, jolloin paavin suorittama pyhimykseksijulistaminen oli vasta tulollaan ja viel\u00e4 suhteellisen harvinainen poikkeus; 1000-luvulta tunnetaan kyseisi\u00e4 tapauksia vain suhteellisen harvalukuinen m\u00e4\u00e4r\u00e4. Aiemmin kanonisaation oli suorittanut s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesti paikallinen piispa koollekutsumansa synodin avustamana. Vaikka uusi k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, jonka mukaan kanonisaatio kuului paaville, valtasi alaa vain hitaasti ja paikalliset piispat sek\u00e4 synodit suorittivat viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4osan pyhimykseksijulistamisista, itse kirkon p\u00e4\u00e4n vahvistama kanonisaatio toi kyseiselle pyhimykselle luonnollisesti ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 kunniaa. Paavilliseen pyhimykseksijulistamiseen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin 1000- ja 1100-luvuilla pyrityn erityisesti silloin, kun kyseisen pyhimyksen kultista haluttiin luoda erityisen laaja ja mahtava.<\/p>\n

Viime vuosituhannen vaihteen aikoihin ei paikallisten piispojen eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n koko kristikunnan tai paavin tasolla ollut viel\u00e4 samanlaista tarkoin m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 menettelytapaa pyhyyden toteamiseksi ja julistamiseksi kuin syd\u00e4nkeskiajan lopulla ja my\u00f6h\u00e4iskeskiajalle tultaessa. Kuitenkin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n vaatimuksista pyhimykseksijulistamisprosessi muodostui jo noihin aikoihin yleens\u00e4 karkeasti ottaen kolmesta osasta. Ensimm\u00e4inen oli petitio, jossa jokin taho pyyt\u00e4\u00e4 jonkun henkil\u00f6n julistamista pyhimykseksi. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 pyynn\u00f6n esitti useimmiten sen alueen piispa, jossa kyseinen pyhimysehdokas oli el\u00e4ess\u00e4\u00e4n vaikuttanut. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tuli my\u00f6s toimittaa todisteet ehdokkaan pyhyydest\u00e4. Yleens\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoitti pyhimysel\u00e4m\u00e4kerran ja ihmekertomuksen kirjoituttamista ja toimittamista paaville. Toisen vaiheen kanonisaatioprosessissa muodosti informatio, jossa paavi ja h\u00e4nen koollekutsumansa synodi tutkivat tapauksen ja p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t, saattoiko kyseisen ehdokkaan julistaa pyhimykseksi. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 pyhyyden t\u00e4rkeimpi\u00e4 kriteereit\u00e4 niin syd\u00e4nkeskiajalla kuin my\u00f6hemminkin olivat ihmeet, joihin paavi ja kuuria saattoivat tutustua juuri heille toimitetun pyhimysel\u00e4m\u00e4kerran ja ihmekertomusten kautta. Jo ensimm\u00e4isiss\u00e4 paavillisissa kanonisaatioissa t\u00e4m\u00e4 aspekti on hyvin korostunut, ja my\u00f6hemmin tietyst\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ihmeit\u00e4 tuli virallisestikin sitova vaatimus pyhimysjulistukselle. 1000-luvun paavillisissa kanonisaatioissa on my\u00f6s silmiinpist\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 paavi ei aivan ilmeisesti pystynyt suorittamaan pyhimykseksijulistamista yksin, ilman synodin apua. N\u00e4in paavillinen proseduuri oli noihin aikoihin viel\u00e4 varsin l\u00e4hell\u00e4 paikallisten piispojen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, kun he suorittivat kanonisaatioita omissa hiippakunnissaan. Toisaalta jo ensimm\u00e4iset paavilliset kanonisaatioasiakirjat painottivat pyhimykseksijulistamisen tapahtuvan apostolisella auktoriteetilla \u2013 mahdollisesti osaksi juuri tehd\u00e4kseen eron tavallisiin piispoihin.<\/p>\n

Kanonisaatioprosessin viimeinen vaihe oli publicatio, joka sis\u00e4lsi varsinaisen pyhimykseksijulistamisen ja asiasta tiedottamisen laajemmin. Kuten ei kanonisaation paavilta hakemisen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n paavillisen kanonisaation julistaminen ollut viel\u00e4 vuosituhannen vaihteessa ja alussa vakiintunut. Varsinainen pyhimykseksijulistaminen tapahtui noina aikoina yleens\u00e4 synodissa, joka teki yhdess\u00e4 paavin kanssa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen kanonisaatiosta. T\u00e4m\u00e4 lienee tapahtunut muiden synodin p\u00e4\u00e4t\u00f6sten julistamisen yhteydess\u00e4, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4osan kyseisten synodien asialistoista muodostivat normaalit juoksevat asiat \u2013 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kanonisaatiota varten paavi ei ilmeisesti 1000-luvulla kutsunut synodia kokoon. Yleens\u00e4 joitakin p\u00e4ivi\u00e4 suullisen pyhimykseksijulistamisen j\u00e4lkeen asiasta laadittiin paavillinen asiakirja, jolla ei varsinkaan paavillisen kanonisaatioprosessin kehityksen alkuaikoina \u2013 juuri k\u00e4sittelem\u00e4n\u00e4mme aikana \u2013 ollut tiukasti s\u00e4\u00e4nnelty\u00e4 muotoa. On oletettu, tosin ilman kovinkaan vakuuttavia perusteluita, ett\u00e4 asian formuloinnin muuttuminen tapauksesta toiseen kuvasti kulloisenkin paavin kyseiselle pyhimykselle antamaa arvoa ja muita henkil\u00f6kohtaisia seikkoja. N\u00e4hd\u00e4kseni todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 paavilliselta kanonisaatiolta yksinkertaisesti viel\u00e4 puuttui selke\u00e4, johdonmukaisesti noudatettava muoto. Joka tapauksessa 900-luvun lopulta ja 1000-luvulta s\u00e4ilyneiden paavillisten kanonisaatiobullien sanamuodot ja sis\u00e4ll\u00f6t vaihtelevat tapauksesta toiseen suuresti.<\/p>\n

Pyhimysehdokkaitten kanonisaatiota ajoi 900- ja 1000-luvuilla l\u00e4hes aina sen alueen piispa, jossa he olivat el\u00e4ess\u00e4\u00e4n vaikuttaneet. Useammassa varhaisessa kanonisaatiossa kyseinen piispa luki itse paaville ja synodille ajamansa pyhimyksen el\u00e4m\u00e4kerran ja ihmekertomuksen, jotkut puolestaan k\u00e4yttiv\u00e4t l\u00e4hettej\u00e4. Useissa tapauksissa kanonisaatiosta my\u00f6s ilmoitettiin erikseen juuri paikallisille, asiaa innokkaimmin ajaneille piispoille. On hyvin mahdollista, ett\u00e4 asiasta ilmoitettiin kanonisaatiota anoneille piireille aina erikseen, sill\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 paikalliset piispat saivat hoitaakseen uuden kultin levitt\u00e4misen ja siit\u00e4 tiedottamisen. Paavin rooli kanonisoimiensa pyhimysten kulttien levitt\u00e4misess\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 loppuneen valtaosassa tapauksista tapahtumasta kertovan asiakirjan laatimiseen. Ensimm\u00e4iset paavilliset kanonisaatioasiakirjat tosin sis\u00e4lsiv\u00e4t yleens\u00e4 uhkauksia hengellisist\u00e4 rangaistuksista niille, jotka laiminl\u00f6iv\u00e4t uuden pyhimyksen kunnioitusta. T\u00e4t\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 merkkin\u00e4 paavin aktiivisesta pyrkimyksest\u00e4 tukea uusien kulttien levitt\u00e4mist\u00e4. On kuitenkin otettava huomioon, ett\u00e4 moiset sanctiot kuuluivat aivan tavalliseen asiakirjaformaattiin.<\/p>\n

Tutkimalla paavillisten kanonisaatioasiakirjojen vastaanottajia voidaan saada jonkinlainen k\u00e4sitys siit\u00e4, minne uutta kulttia oli tarkoitus levitt\u00e4\u00e4. Ensimm\u00e4inen tuon kaltainen asiakirja, vuoden 993 P. Ulrichin kanonisaatiosta kertova kirje on osoitettu “kaikille arkkipiispoille, piispoille ja apoteille Galliassa ja Germaniassa”. Se oli siis suunnattu vain Galliaan ja Germaniaan. Toisin oli ilmeisesti vuonna 1036 pyhimykseksi julistetun Symeonin kohdalla. H\u00e4n oli ensimm\u00e4inen pyhimys, jonka kunnioituksen paavi m\u00e4\u00e4r\u00e4si koko kristikuntaan. Samoin meneteltiin vuonna 1050 kanonisoidun Gerarduksen kanssa. Jatkossa k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 kuitenkin vaihteli tapauksen mukaan; monissa tapauksissa kanonisaatioasiakirjat oli osoitettu esimerkiksi vain Gallian tai Germanian tai jopa vain yhden yksitt\u00e4isen kaupungin asukkaille. N\u00e4in oli laita vaikkapa Nicolaus Peregrinuksen kanonisaatiossa vuonna 1097\/99 \u2013 siit\u00e4 kertova asiakirja oli osoitettu italialaisen Tranin kaupungin asukkaille. Viel\u00e4 1100-luvulla melkoinen osa kanonisaatiobullista suunnattiin vain tietylle osalle kristikuntaa, l\u00e4hinn\u00e4 kyseisen pyhimyksen kotiseudulle. T\u00e4m\u00e4 oli sik\u00e4li luonnollista, ett\u00e4 syd\u00e4nkeskiaika oli leimallisesti paikallisten pyhimyskalentereitten aikaa, ja kirkon johdolle lienee ollut selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 uutta pyhimyst\u00e4 oli parasta markkinoida ensiksi h\u00e4nen kotiseudullaan.<\/p>\n

Vaikka monia paavillisen kanonisaation osakseen saaneita pyhimyksi\u00e4 tuli teoriassa kunnioittaa koko kristikunnassa, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kunnioituksen innokkain alue ja sen levitt\u00e4misen keskus oli v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kyseisen pyhimyksen maanp\u00e4\u00e4llisen kodin l\u00e4hialueella. Maineen levitt\u00e4misen ja kyseisen pyhimyksen mainostamisen kannalta on kiinnostavaa, ett\u00e4 kulttien levitt\u00e4j\u00e4t eiv\u00e4t n\u00e4yt\u00e4 juuri mahtailleen pyhimyksens\u00e4 osaksi tulleella paavillisella kanonisaatiolla. Kenties paavin suorittama pyhimykseksijulistaminen oli viel\u00e4 niin uusi erikoisuus, ett\u00e4 se ei tuonut kyseiselle pyhimykselle viel\u00e4 kansanjoukkojen silmiss\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 vetovoimaa. Joka tapauksessa pyhimyksen suorittamat ihmeet, h\u00e4nest\u00e4 kerrotut kertomukset sek\u00e4 jatkuvat h\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4olonsa ja vaikutuksensa osoitukset olivat paikallisella tasolla kaikkein t\u00e4rkeimpi\u00e4 kansan kunnioitusta her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4. On my\u00f6s otettava huomioon, ett\u00e4 kaikissa tapauksissa paavilta haettavan kanonisaation taustalla oli varmasti jo johonkin mittaan vakiintunut kyseisen pyhimyksen kunnioitus \u2013 ilman vakaumusta henkil\u00f6n pyhyydest\u00e4 oli luonnollisesti j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 saada paavi vahvistamaan kanonisaatio. T\u00e4m\u00e4n vuoksi paavillinen kanonisaatio lankesi suotuisaan maaper\u00e4\u00e4n ja kyseisen pyhimyksen maineen levitt\u00e4minen lienee ollut suhteellisen helppoa h\u00e4nen entisell\u00e4 kotiseudullaan.<\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 paavi ja kirkon johto n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ilmoittaneen suorittamistaan kanonisaatioista p\u00e4\u00e4asiassa vain hanketta ajaneelle taholle sek\u00e4 yleisell\u00e4 tasolla laajemmin levinneell\u00e4 paavillisella asiakirjalla. Vaikka n\u00e4m\u00e4 toimet vaikuttavat varsin heppoisilta, tieto paavin suorittamista kanonisaatioista levisi kuitenkin monin tavoin. Tieto uudesta pyhimyksest\u00e4 saattoi levit\u00e4 kanonisaatioasiakirjan kopioina: jo kuuriassa laadittiin useita kopioita, ja my\u00f6s arkkipiispojen kansliat tai kirjurit saattoivat huolehtia uusien kopioiden laatimisesta ja levitt\u00e4misest\u00e4. N\u00e4in toimittiin toisinaan my\u00f6s maallisten ruhtinaitten antamien asiakirjojen suhteen. Lis\u00e4ksi monissa ensimm\u00e4isist\u00e4 paavillisista kanonisaatioista puhutaan usein uuden pyhimyksen nimen lis\u00e4\u00e4misest\u00e4 martyrologioon tai pyhimyskalenteriin; my\u00f6s n\u00e4in pyhimyksen maine levisi v\u00e4hitellen. T\u00e4m\u00e4n kaltainen maineen levi\u00e4minen oli kuitenkin varsin hidasta; lis\u00e4ksi aikaa my\u00f6ten kyseisen pyhimyksen el\u00e4m\u00e4n ja ansioiden yksityiskohdat h\u00e4m\u00e4rtyiv\u00e4t helposti.<\/p>\n

Pyhimysmaineen kirjallisen levi\u00e4misen ohella ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n suullista levitt\u00e4mist\u00e4 saa v\u00e4heksy\u00e4, vaikkakin l\u00e4hdetilanne sen osalta on viel\u00e4 kirjallista levi\u00e4mist\u00e4 huonompi. Synodin p\u00e4\u00e4t\u00f6sten julistamista, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 niiden \u00e4\u00e4neen lukemista, seurasi ilmeisesti suuri kansanjoukko. Gerarduksen kanonisaatiobullassa vuodelta 1050 kerrotaan, ett\u00e4 asiaa k\u00e4sittelev\u00e4n synodin toimia seurasi suuri joukko hengenmiehi\u00e4 ja maallikoita, jotka huusivat yhteen \u00e4\u00e4neen Gerarduksen olevan pyhimyksen. Paikalla olleitten hengenmiesten mukana uuden pyhimyksen maine saattoi levit\u00e4 my\u00f6s kirjallisesti ja kulkeutua vaikkapa kirjeisiin, asiakirjoihin tai kronikoiden ja annaalien merkint\u00f6ihin, mutta v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4ll\u00e4 sijalla oli maineen suullinen levitt\u00e4minen. My\u00f6s kanonisaatiota seuranneiden luku- ja kirjoitustaidottomien maallikoiden suullisten kertomusten mukana uuden pyhimyksen maine levisi.<\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tasolla uusien, paavin kanonisoimienkin, pyhimysten maineen levitt\u00e4minen oli l\u00e4hes t\u00e4ysin paikallisen piispan, apotin tai muiden pyhimyksen kotiseudun hengenmiesten vastuulla. Hyv\u00e4n esimerkin tuoreen pyhimyksen maineen levitt\u00e4mispyrkimyksist\u00e4 tarjoaa viimeiset vuotensa Saksan ja Ranskan rajaseudulla, Trieriss\u00e4, vaikuttaneen P. Symeonin kultin alkutaival.<\/p>\n

Symeon p\u00e4\u00e4tti pyhimysm\u00e4isen ja ihmeist\u00e4 rikkaan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Trieriss\u00e4 vuonna 1035. Paikallinen arkkipiispa, Poppo nimelt\u00e4\u00e4n, antoi apotti Eberwinukselle teht\u00e4v\u00e4ksi kirjoittaa heti pyhimysel\u00e4m\u00e4kerran, joka toimitettiin varsin pian paaville tukemaan h\u00e4nelt\u00e4 toivottua kanonisaatiota. Asiaa tutkittuaan paavi ja h\u00e4nen koolle kutsumansa synodi julistivat Symeonin pyhimykseksi ja m\u00e4\u00e4r\u00e4siv\u00e4t h\u00e4nen kunnioituksensa koko kristikuntaan. T\u00e4m\u00e4 tapahtui ilmeisesti joulun 1035 tai alkuvuoden 1036 tienoilla.<\/p>\n

Paavillisen kanonisaation saaminen oli teoriassa l\u00e4ht\u00f6laukaus pyh\u00e4n Symeonin maineen levitt\u00e4miselle toden teolla Trierist\u00e4 k\u00e4sin. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Poppo tosin oli aloittanut toimet Symeonin pyhimysmaineen levitt\u00e4miseksi jo heti t\u00e4m\u00e4n kuoleman j\u00e4lkeen, paljon ennen paavin antamaa pyhimysjulistusta. H\u00e4n oli muun muassa vihkinyt Symeonin entisen asuinpaikan kirkolliseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, aloittanut rakennustoimet, jotka t\u00e4ht\u00e4siv\u00e4t aiempaa suurempien kansanjoukkojen p\u00e4\u00e4syyn katsomaan Symeonin hautaa, ja aloittanut jo tilaamansa pyhimysel\u00e4m\u00e4kerran levitt\u00e4misen l\u00e4hiseuduille. Lis\u00e4ksi on mahdollista, ett\u00e4 Poppo oli suorittanut Symeonin osalta jo paikallisen pyhimykseksijulistamisen ennen paavillista kanonisaatiota.<\/p>\n

Itse asiassa jo kanonisaation hakeminen paavilta oli ollut Symeonin maineen levitt\u00e4mist\u00e4 mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4, mainostettaessa omaa pyhimyst\u00e4 tahoille, jotka eiv\u00e4t olleet h\u00e4nest\u00e4 ikin\u00e4 kuulleetkaan, pyhimysel\u00e4m\u00e4kerran ja ihmertomuksen merkitys oli keskeinen. My\u00f6s levitett\u00e4ess\u00e4 sanomaa Symeonista paikallisemmin kyseiset tekstit olivat hyvin t\u00e4rkeit\u00e4.<\/p>\n

Kuten paavillisessa kanonisaatiossa, my\u00f6s paikallisten hengenmiesten ja tavallisen kansan my\u00f6t\u00e4mielen her\u00e4tt\u00e4misess\u00e4 Symeonin aiheuttamilla ihmeill\u00e4 oli keskeinen osuus. Ihmeiden merkityst\u00e4 kuvastaa jo se, ett\u00e4 Symeonin el\u00e4m\u00e4kerrassa ainoastaan ihmekertomus oli syd\u00e4nkeskiajalla jaoteltu luettavuutta parantaviin kappaleisiin. Samaten varsinainen pyhimysel\u00e4m\u00e4kertaosuus pysyi k\u00e4sikirjoituksesta toiseen l\u00e4hes muuttumattomana, kun taas ihmeit\u00e4 paranneltiin ja lis\u00e4ttiin k\u00e4sikirjoituksiin ainakin Symeonin kuolemaa seuranneiden 50 vuoden ajan. T\u00e4m\u00e4 korostaa sen merkityst\u00e4 ja viittaa siihen, ett\u00e4 se oli koko tekstin luetuin osa. Juuri ihmeet vetosivat kaikkein tehokkaimmin tavalliseen kansaan ja olivat my\u00f6s kirkonmiesten silmiss\u00e4 kaikkein paras todistus tekij\u00e4ns\u00e4 pyhyydest\u00e4.<\/p>\n

Koska pyhimysel\u00e4m\u00e4kertaan lis\u00e4ttiin ihmeit\u00e4 jonkinlaisessa kronologisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4 viel\u00e4 pitk\u00e4n aikaa Symeonin kuoleman j\u00e4lkeen, niiden avulla on osaltaan mahdollista valottaa kultin levi\u00e4mist\u00e4. Aluksi ihmeitten kokijat ovat l\u00e4hinn\u00e4 Trierin kaupungista, mutta v\u00e4hitellen mukaan tulee kauempaa tulleita, muun muassa Metzist\u00e4 ja Baijerista, joista molemmista tunnetaan jo 1000-luvulta polveutuvat Symeon-k\u00e4sikirjoitukset. Maineen levitt\u00e4misen kannalta on kiinnostavaa, ett\u00e4 monissa ihmeiss\u00e4 kuvataan, kuinka kaukaisemmilla seuduilla asuneet ihmiset saivat kuulla Symeonin kyvyist\u00e4 parantaa sairaita seudulle saapuneilta trieril\u00e4isilt\u00e4 hengenmiehilt\u00e4.<\/p>\n

K\u00e4sikirjoitusten levi\u00e4minen on perinteinen \u2013 joskaan ei ongelmaton \u2013 tapa tutkia kulttien levinneisyytt\u00e4. Symeonin kulttia n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 levitetyn varsin aktiivisesti jo sen aivan alkuvaiheista l\u00e4htien, sill\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4kerrastaan tunnetaan useita k\u00e4sikirjoituksia viel\u00e4 1000-luvulta. Niiden todistuksen mukaan Symeon-tekstej\u00e4 luettiin 1000-luvulla Trierin ja mahdollisesti Mainzin ohella ainakin nykyisess\u00e4 Pohjois- (Paderborn) ja Etel\u00e4-Saksassa (Augsburg), Belgiassa (Aulne) ja Pohjois-Ranskassa (F\u00e9camp) ja Lothringenissa (Metz). 1000-luvun j\u00e4lkeen Symeon-tekstin levinneisyysalue ei n\u00e4yt\u00e4 kasvaneen merkitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n

Uuden pyhimyksen maineen aktiivinen levitt\u00e4minen mahdollisimman laajalle oli sik\u00e4li ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 ja hengellisille yhteis\u00f6ille hyvin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 niiden tulot olivat pitk\u00e4lti pyhiinvaeltajista ja saaduista lahjoituksista riippuvaisia. Pyhimystekstit palvelivat aina useita p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4, joista maalliset tarkoitusper\u00e4t olivat varsin usein t\u00e4rke\u00e4ll\u00e4 sijalla, joskin osassa uudempaa aiheeseen liittyv\u00e4\u00e4 tutkimusta painotetaan kenties liiaksikin hengenmiesten laskelmointia omien maailmallisten p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rien saavuttamiseksi. Paikallisen pyhimyksen kultista huolehtimiseen liittyi kuitenkin olennaisena osana sen taloudellinen ja poliittinen turvaaminen, sill\u00e4 apotti vastasi toimistaan pyhimykselleen.<\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 pyhimysmaineen levitt\u00e4minen tapahtui monin tavoin. Alkuper\u00e4isest\u00e4 k\u00e4sikirjoituksesta laadittiin kopioita, sit\u00e4 ja siihen nojautuvia tekstej\u00e4 luettiin luostareissa ja kirkoissa, kansalle suunnatussa opetuksessa ja saarnoissa sek\u00e4 hengenmiesten keskuudessa. Levitt\u00e4misess\u00e4 olivat t\u00e4rke\u00e4ll\u00e4 sijalla luostarien ja muiden hengellisten yhteis\u00f6jen vilkkaat keskin\u00e4iset yhteydet. Piispat ja arkkipiispat saattoivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vierailuoikeuttaan luostareissa ja johtamiaan synodeja omien pyhimystens\u00e4 tunnetuksitekemiseen. Lis\u00e4ksi ei saa unohtaa paikasta toiseen vaeltavia hengenmiehi\u00e4, joita kierteli opinto- ja saarnamatkoilla jo paljon ennen kerj\u00e4l\u00e4isveljest\u00f6j\u00e4. Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ihmisten liikkuminen paikasta toiseen levitti tietoa pyhimyksist\u00e4 ja heid\u00e4n kulteistaan.<\/p>\n

Edell\u00e4 esitetyst\u00e4 esimerkist\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t ilmi pyhimyskultin alkuvaiheen t\u00e4rkeimm\u00e4t levitystavat, kirjallinen ja suullinen levitt\u00e4minen, joista j\u00e4lkimm\u00e4isen merkityst\u00e4 on suorien l\u00e4hteitten puutteessa usein v\u00e4h\u00e4telty tutkimuksessa. Aina kultin laajeneminen ja pyhimysmaineen levi\u00e4minen ei kuitenkaan edennyt niin kuin olisi toivottu. Esimerkiksi huolimatta Trierin arkkipiispan jatkuvasta tuesta ja Symeonin maineen ilmeisen voimakkaasta levitt\u00e4misest\u00e4 juuri pyh\u00e4n Symeonin kultin ei onnistunut saavuttaa kovin mainittavia mittoja itse Trierin kaupungin l\u00e4hialueita kauempana. Sama kohtalo oli useimmilla 900- ja 1000-luvun paavillisen kanonisaation saaneilla pyhimyksill\u00e4. Kukaan heist\u00e4 ei paavillisten kanonisaatioasiakirjojen kauniista sanak\u00e4\u00e4nteist\u00e4 ja uhkaavista sanctioista huolimatta noussut koko l\u00e4ntisen kristikunnan kattavan kunnioituksen kohteeksi. T\u00e4st\u00e4 on kuitenkaan tuskin mahdollista syytt\u00e4\u00e4 paavin tai paikallisen tahon heikkoa pyhimysmaineen levitt\u00e4mist\u00e4. Loppujen lopuksi pyhimyskulttien menestys riippui kansan mentaliteetist\u00e4. Vuosituhannen alussa kansan suosiosta kilpaili aiempaa runsaslukuisempi pyhimyskulttien joukko. Kulttien tietoisella levitt\u00e4misell\u00e4 voitiin kyll\u00e4 edist\u00e4\u00e4 niit\u00e4 tiettyyn mittaan, mutta menestyksen varmaksi takaajaksi siit\u00e4 ei ollut.<\/p>\n

tuomas.m.heikkila [at] helsinki.fi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Historiallisia Papereita 1: Pyh\u00e4t ja pahat keskiajalla Urbi et orbi \u2013 maineen levi(tt)\u00e4minen tuhat vuotta sitten Paavillisen kanonisaation alkuvaiheet Tuomas Heikkil\u00e4 ISSN 1456\u20138055 T\u00e4m\u00e4n julkaisun aiheena olevan maineen, hyv\u00e4n tai pahan, kannalta on olennaista, kuinka se levisi \u2013 tai kuinka sit\u00e4 levitettiin. Omassa esityksess\u00e4ni paneudun erityisesti kahteen tapaukseen, jotka valottavat … Jatka lukemista<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-126","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-julkaisut"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/126","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=126"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/126\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":132,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/126\/revisions\/132"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=126"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=126"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=126"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}