{"id":135,"date":"2013-09-16T20:01:04","date_gmt":"2013-09-16T18:01:04","guid":{"rendered":"http:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/?p=135"},"modified":"2016-09-16T20:03:41","modified_gmt":"2016-09-16T18:03:41","slug":"anselm-canterburylaisen-1033-1109-pyhimysmaineen-luominen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/?p=135","title":{"rendered":"Anselm Canterburylaisen (1033\u20131109) pyhimysmaineen luominen"},"content":{"rendered":"

Historiallisia Papereita 1: <\/em>
\nPyh\u00e4t ja pahat keskiajalla<\/em><\/p>\n

Anselm Canterburylaisen (1033\u20131109) pyhimysmaineen luominen<\/strong><\/p>\n

Samu Niskanen<\/strong><\/p>\n

ISSN 1456\u20138055<\/p>\n

Nykymaailman media synnytt\u00e4\u00e4 henkil\u00f6ihin keskittyvi\u00e4 t\u00e4htikultteja varsin hienovaraisin keinoin. Julkkiksia muokataan ja luodaan valmiiden formuloiden mukaan, usein jopa erityisten imagokonsulttien toimesta. Imagonmuokkaus ei kuitenkaan ole moderni ilmi\u00f6, sill\u00e4 se on aina koitunut niiden osaksi, joiden ymp\u00e4rille on kehittynyt populaarikultti. Kansan syd\u00e4n on voitettu tarjoamalla sille sen kunnoittamia arvoja ja ihanteita. Samoin kuin nykyajan julkkikset ovat t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kepeiden arvojen vankeja, keskiajan pyhimykset, tuon ajan kest\u00e4vimm\u00e4t kansansuosikit, joutuivat vastaamaan oman aikansa odotuksiin. Ja siin\u00e4 miss\u00e4 nykyajan arvokeskustelu kuuluu medialle, oli se keskiajalla kirkon omaisuutta; arvopohjan muodostivat Raamattu sek\u00e4 pyhien isien kirjoitukset ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tarjoama esimerkki. N\u00e4iden varaan rakentui pyh\u00e4 – se mik\u00e4 pyhimyksess\u00e4 oli silmiinpist\u00e4v\u00e4\u00e4 ja kansansuosiota her\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n

P. Anselm Canterburylainen on mainio esimerkki siit\u00e4, kuinka n\u00e4ihin haasteisiin koetettiin vastata – h\u00e4nen itsens\u00e4 ja h\u00e4nen l\u00e4hipiirins\u00e4 toimesta. T\u00e4rkeint\u00e4 pyhimysmaineen syntymisen kannalta oli se, ett\u00e4 Anselm itse oli omaksunut syv\u00e4llisesti tuon ajan opetuksen hyv\u00e4st\u00e4 ja hurskaasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4: h\u00e4n j\u00e4tti maailman ja puki munkin kaavun ylleen vuonna 1060 Becin luostarissa Normandiassa, mink\u00e4 j\u00e4lkeen h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ohjenuorana oli P. Benediktuksen luostaris\u00e4\u00e4nt\u00f6.<\/p>\n

Anselm kohosi eritt\u00e4in nopeasti Becin luostarin prioriksi ja lopulta sen apotiksi. Vuonna 1093 Englannin kuningas William II Rufus nimitti Anselmin valtakuntansa kirkon merkitt\u00e4vimm\u00e4n prelaatin virkaan, Canterburyn arkkipiispaksi. N\u00e4in mahtava kunnia-asema ei oikein sopinut Anselmin n\u00f6yr\u00e4\u00e4n imagoon, ja h\u00e4nen syytettiinkin vaihtaneen hengellisen kilvoittelun maallisen mammonan ja maineen tavoitteluun. Anselm puolustautui syyt\u00f6ksi\u00e4 vastaan selitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei ottanut arkkipiispan virkaa vastaan omasta tahdostaan vaan pakotettuna ja kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan. Anselmin el\u00e4m\u00e4kerturi Eadmer kuvaa v\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti, kuinka t\u00e4m\u00e4 aivan fyysisesti pakotettiin ottamaan k\u00e4teens\u00e4 piispansauva ja kannettiin kirkkoon, jossa h\u00e4nen valintansa vahvistettiin. (Historia novorum in Anglia, 35.)<\/p>\n

Samanlaisen kuvan tapahtuneesta antoi my\u00f6s Anselm itse toistuvasti kirjeiss\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 olikin sopivaa, sill\u00e4 n\u00e4in Anselm asettui vanhaan kristilliseen traditioon, jonka mukaan pyh\u00e4t miehet koettivat kaikin keinoin vastustaa korkeita virkanimityksi\u00e4. Karthagolaiset piirittiv\u00e4t vuonna 248 P. Kyprianuksen kotitalon tehd\u00e4kseen h\u00e4nest\u00e4 kaupungin piispan. Vuonna 251 Kornelius pakotettiin ottamaan vastaan paavinvirka. Vuonna 371 P. Martinus pakeni luostaristaan v\u00e4ltty\u00e4kseen pukemasta piispanhiippaa p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4; mutta kun h\u00e4net l\u00f6ydettiin piilopaikastaan, h\u00e4nen oli otettava virka vastaan. P. Ambrosius koetti estell\u00e4 milanolaisia nimitt\u00e4m\u00e4st\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kaupungin piispaksi. Gregorius Suuri taas pakeni mets\u00e4\u00e4n, mist\u00e4 h\u00e4net l\u00f6ydettiin ja vietiin vihitt\u00e4v\u00e4ksi Rooman piispaksi. P. Augustinus pelk\u00e4si korkeaa piispanvirkaa niin paljon, ett\u00e4 koetti v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kaupunkeja, joissa piispanistuin puuttui tai oli tyhj\u00e4n\u00e4. Anselm liittyi heid\u00e4n luomaansa perinteeseen, ja h\u00e4n puolustelikin Becin munkeille siirtymist\u00e4\u00e4n Canterburyyn viittaamalla P. Martinuksen esimerkkiin. (Epistolae Anselmi, 156.)<\/p>\n

Anselm tahtoi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeens\u00e4 mahdollisimman kirkkaan kuvan omasta toiminnastaan ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. V\u00e4lineen\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 toimi kokoelma h\u00e4nen kirjeist\u00e4\u00e4n. Anselm ker\u00e4si kirjeit\u00e4\u00e4n kokoelmaksi mahdollisesti kolme eri kertaa: ensin Becin luostarissa vuonna 1090, sitten joutuessaan kuninkaan k\u00e4skyst\u00e4 oleskelemaan Englannissa (yh\u00e4 Becin apottina) vuonna 1092-1093 ja lopulta (Canterburyn arkkipiispana) vuodesta 1105 l\u00e4htien kuolemaansa saakka. Viimeinen kokoelma on kaikkein merkitt\u00e4vin, sill\u00e4 se syntyi tilanteessa, jossa Anselm oli valmis luomaan kattavan kuvan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ja poliittisen testamentinsa ajamaan arkkihiippakuntansa Canterburyn asiaa. Vertaamalla t\u00e4m\u00e4n k\u00e4sikirjoituksen sis\u00e4lt\u00e4mi\u00e4 kirjeit\u00e4 Anselmin koko tunnettuun kirjeenvaihtoon sek\u00e4 toisiin Anselmin johdolla tehtyihin ja muihin keskiaikaisiin kirjekokoelmiin on mahdollista p\u00e4\u00e4tell\u00e4, mit\u00e4 puolia toiminnastaan h\u00e4n halusi korostaa ja mit\u00e4 painaa piiloon. Mainittakoon kuitenkin, ett\u00e4 kyseisten kirjekokoelmien dateeraus, varsinkin viimeksi mainitun eli Lambeth Palace MS 59:n, on aiheuttanut tutkimuksessa syv\u00e4\u00e4 eripuraa. Toisen kannan mukaan, jonka p\u00e4\u00e4edustaja on Sir Richard Southern, kokoelma luotiin vasta Anselmin kuoleman j\u00e4lkeen ja on siis h\u00e4nen tahdostaan ja intentioistaan riippumaton. Kyseess\u00e4 on niin monimutkainen ongelmavyyhti, ettei t\u00e4ss\u00e4 ole mahdollista alkaa selvitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Totean vain, ett\u00e4 l\u00e4hdeaineisto tukee vahvasti varhaisempaa dateerausta ja Anselmin mukanaoloa kokoelman luomisessa.<\/p>\n

Anselm oli eritt\u00e4in ahkera kirjeenkirjoittaja: moderni editio h\u00e4nen kirjekokoelmastaan sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 475 kirjett\u00e4, joissa Anselm on paria poikkeusta lukuun ottamatta joko l\u00e4hett\u00e4j\u00e4n tai vastaanottajan asemassa. Lis\u00e4ksi kokoelmassa on viittauksia noin 120 kadonneeseen kirjeeseen. N\u00e4in Anselmin kirjeenvaihdon kokonaism\u00e4\u00e4r\u00e4 on ollut v\u00e4hint\u00e4\u00e4n hieman alle 600 kirjett\u00e4. Viimeisess\u00e4 Anselmin johdolla toimitetussa kirjekokoelmassa, siis Lambeth Palace MS 59:ss\u00e4, kirjeit\u00e4 on 389. K\u00e4sikirjoituksesta puuttuu siis yli 200 Anselmin kirjett\u00e4, joista 86 on s\u00e4ilynyt muissa kokoelmissa – er\u00e4\u00e4t kirjeet Anselmin varhaisemmissa kokoelmissa. N\u00e4m\u00e4 luvut osoittavat, ett\u00e4 kirjeit\u00e4 on valikoitu, mill\u00e4 on pyritty v\u00e4litt\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4lkipolville mahdollisimman my\u00f6nteinen kuva Anselmista. Sen sijaan kirjeiden teksti\u00e4 ei ole peukaloitu mainittavasti; eri k\u00e4sikirjoitusten tarjoamat tekstit ovat l\u00e4hes identtisi\u00e4. Seuraavassa kuvaan muutamin esimerkein, miten kirjeit\u00e4 valikoimalla muokattiin Anselmin j\u00e4lkimainetta.<\/p>\n

Kokoelmasta puuttuu muun muassa osa Anselmin ja Becin luostarin ja sen yksitt\u00e4isten munkkien v\u00e4lisest\u00e4 kirjeenvaihdosta. Puuttuvista kirjeist\u00e4 k\u00e4y selville, ett\u00e4 Anselmin siirtyminen Canterburyyn synnytti katkeruutta Becin munkkien keskuudessa ja ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t ikin\u00e4 hyv\u00e4ksyneet yksimielisesti t\u00e4m\u00e4n eroa. Lis\u00e4ksi ne paljastavat, ett\u00e4 Anselm sotkeutui seuraajansa Becin apotin valintaan, mik\u00e4 oli vastoin P. Benediktuksen luostaris\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4. T\u00e4llainen ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut soveliasta miehelle, joka halusi kaikin tavoin viett\u00e4\u00e4 n\u00f6yr\u00e4\u00e4 munkinel\u00e4m\u00e4\u00e4. Sen sijaan kokoelmaan on otettu kolme kirjett\u00e4, joissa Anselm puhdistaa itsens\u00e4 syyt\u00f6ksist\u00e4 maallisen mammonan- ja vallanhimosta.<\/p>\n

K\u00e4sikirjoituksesta on j\u00e4tetty pois kirjeet, jotka sivuavat Skotlannin kuninkaan Malcolmin ja kuningatar Margaretan tyt\u00e4rt\u00e4 Eadgythi\u00e4, joka oli pukenut p\u00e4\u00e4lleen nunnanhunnun. Vuonna 1093 kuningas Malcolm aikoi naittaa tytt\u00e4rens\u00e4 Alan Rufukselle, joka lukeutui pohjoisen Englannin merkitt\u00e4vimpiin suurmiehiin. Avioliittosuunnitelmat ep\u00e4onnistuivat ja ker\u00e4siv\u00e4t Anselmin vihat Eadgythin p\u00e4\u00e4lle. H\u00e4nelle Eadgyth oli karanneena nunnana tuhoon tuomittu tyt\u00e4r – filia perdita. (Ep 177.) Kuitenkin vuonna 1100 Englannin kuningas Henrik I halusi naida Eadgythin (alias Matildan) milloin Anselmin teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4i liiton siunaaminen. Tapaus oli Anselmille, syd\u00e4njuuriaan my\u00f6ten vannoutuneelle munkille, eritt\u00e4in nolo, ja Eadmerin mukaan monet syyttiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 my\u00f6t\u00e4ilyst\u00e4 kruunua kohtaan. (HN 121.) J\u00e4lkimaailman ei ollut syyt\u00e4 muistella Anselmin ristiriitaista ja lepsua toimintaa.<\/p>\n

Osa Anselmin ja Yorkin arkkipiispa Gerardin v\u00e4lisest\u00e4 kirjeenvaihdosta puuttuu kokoelmasta. Anselmin ja Gerardin suhde ei ollut kehuttava: Canterburyn ja Yorkin arkkihiippakunta k\u00e4viv\u00e4t kovaa arvovaltataistelua edellisen tavoitellessa j\u00e4lkimm\u00e4iselt\u00e4 tunnustusta primaatilleen, johtoasemansa virallistamista; lis\u00e4ksi Gerard asettui investituurariidassa kuninkaan puolelle Anselmin ajamaa paavin asiaa vastaan. Kokoelmasta puuttuvissa Gerardin l\u00e4hett\u00e4miss\u00e4 kirjeiss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyy paremmassa valossa kuin sen sis\u00e4lt\u00e4miss\u00e4 kirjeiss\u00e4. Puuttuvissa kirjeiss\u00e4 Gerard selitt\u00e4\u00e4 – tosin totuuden vastaisesti -, ett\u00e4 h\u00e4nen ja Anselmin v\u00e4linen riita perustui enemm\u00e4nkin virheellisiin tietoihin kuin tosiasioihin ja ett\u00e4 h\u00e4n on aina kannattanut Anselmin asiaa. H\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4neens\u00e4 maallikkoinvestituuran vaarat, pyyt\u00e4\u00e4 Anselmia rukoilemaan puolestaan ja n\u00e4ytt\u00e4ytyy paavin puhetorvena. Oli edullisempaa, ett\u00e4 mies, jota vastaan Anselm joutui taistelemaan kaikin keinoin, n\u00e4ytt\u00e4ytyi mahdollisimman huonossa valossa.<\/p>\n

On t\u00e4ysin luonnollista, ett\u00e4 Canterburyn ja Yorkin kamppailua, joka syttyi uudelleen Gerardin seuraaja Tuomas II:n noustessa arkkipiispaksi, k\u00e4sittelev\u00e4 kirjeenvaihto on s\u00e4ilynyt kokoelmassa siten, ett\u00e4 tilanne n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mahdollisimman edulliselta Anselmin kotikirkon kannalta. N\u00e4in kirjeet, jotka paljastavat avoimesti yorkilaisten katkeruuden Canterburya kohtaan, on j\u00e4tetty pois.<\/p>\n

Kolmessa k\u00e4sikirjoituksesta puuttuvassa kirjeess\u00e4 Anselmia kritisoidaan voimakkaasti siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei ole johtamassa laumaansa Englannissa vaan viett\u00e4\u00e4 aikaansa maanpaossa. Syytteet olivat sit\u00e4 satuttavampia, kun ne tulivat Anselmin l\u00e4hipiirist\u00e4. Yhden kirjeen is\u00e4 oli joku Canterburyn Christ Churchin, Anselmin kotikirkon munkeista – mahdollisesti priori Ernulf. (Ep 310.) Toisen kirjeen kirjoittaja oli Anselmin hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 Westministerin apotti Gilbert Crispin. (Ep 366.) Kolmannessa kirjeess\u00e4 taas kuvailtiin Anselmin ja kuningas Henrik I:n v\u00e4list\u00e4 riitaa paholaisen juoneksi, jolla heikennettiin Englannin kirkkoa ja kristinuskoa. (Ep 365.)<\/p>\n

Konkreettisin esimerkki Anselmin suorittamasta toimitusty\u00f6st\u00e4 on Englannin kruunun ja paavin v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4ydyn kirjeenvaihdon sensuroiminen. Ep 379:ss\u00e4 Anselm neuvoi k\u00e4sikirjoitusta valmistavaa Thidricus-nimist\u00e4 canterburylaista munkkia, ettei kuninkaan paaville l\u00e4hett\u00e4mien kirjeiden s\u00e4ilytt\u00e4minen ollut tarpeen.<\/p>\n

Kirjekokoelmalla Anselm siis yritti luoda mahdollisimman harmonisen kuvan viranhoidostaan Canterburyn arkkipiispana ja itsest\u00e4\u00e4n n\u00f6yr\u00e4n\u00e4, maallisesta arvonannosta piittaamattomana, mutta korkeaan kirkonvirkaan pakotettuna munkkina. Kokoelman tarkoitus oli sek\u00e4 puolustaa Canterburyn arkkihiippakunnan oikeuksia ja toimia esimerkkin\u00e4 Anselmin seuraajille ett\u00e4 osoittaa Anselmin tuntema rakkaus ja kuuliaisuus Jumalaa kohtaan. T\u00e4m\u00e4 oli h\u00e4nen syvin motiivinsa, oli kyseess\u00e4 sitten arkkipiispan viran vastaanottaminen tai kristinuskoon k\u00e4\u00e4ntyneest\u00e4 juutalaisesta huolehtiminen. (Epp 380, 381.)<\/p>\n

Kirjekokoelman ohella t\u00e4rkeimm\u00e4t historialliset dokumentit Anselmista ja instrumentit h\u00e4nen j\u00e4lkimaineensa pystytt\u00e4miseksi ovat h\u00e4nen sihteerins\u00e4 Eadmerin kirjoittamat Historia novorum ja Vita Anselmi. N\u00e4ist\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen on nimens\u00e4 mukaisesti Anselmin el\u00e4m\u00e4kerta ja edellinen Englannin kirkon ja erityisesti Canterburyn arkkihiippakunnan normannimaihinnousun j\u00e4lkeinen historia, joka niin ik\u00e4\u00e4n keskittyy Anselmin kauteen. El\u00e4m\u00e4kerta on luonteeltaan intiimi, kun taas historiateos asettaa Anselmin laajempiin poliittisiin taustoihin. Eadmer tarkoittikin teokset tutkittavaksi rinnakkain. Vita Anselmin johdannossa h\u00e4n kirjoitti:<\/p>\n

Kuitenkin ilmoitan niille, jotka haluavat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen toimensa t\u00e4ysin, ettei t\u00e4m\u00e4 [teos] ilman toista ja toinen [teos] ilman t\u00e4t\u00e4 voi riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kummankin teoksen vaikuttimina on kaksi kiinte\u00e4sti toisiinsa liittyv\u00e4\u00e4 teemaa: Anselmin pyhimysel\u00e4m\u00e4 ja Canterburyn kirkon kunnia. Ennen kuin siirryyn tutkiskelemaan hieman tarkemmin teosten intentioita, kuvaan muutamin sanoin niiden merkityst\u00e4 ja syntyhistoriaa.<\/p>\n

Historia novorumia ja Vita Anselmia on pidetty poikkeuksellisen merkitt\u00e4vin\u00e4 teoksina. Vita on n\u00e4hty uudentyylisen\u00e4 (pyhimys)el\u00e4m\u00e4kertana, sill\u00e4 teoksen kirjoittaja oli sen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n l\u00e4heinen yst\u00e4v\u00e4. – T\u00e4ss\u00e4 suhteessa se ei kuitenkaan ole aivan ainutlaatuinen, sill\u00e4 ainakin P. Simeonin pyhimysel\u00e4m\u00e4kerran kirjoittaja, apotti Eberwinus, tunsi l\u00e4heisesti tarinansa sankarin. – Kyse ei ole siis perinteisest\u00e4 pyhimysel\u00e4m\u00e4kerrasta, joka useimmiten kirjoitettiin pitk\u00e4t ajat pyhimyksen kuoleman j\u00e4lkeen ja perustui p\u00e4\u00e4asiassa legendoihin. Historia novorum on taas tapahtumahistoriallisesti poikkeuksellisen tarkka.<\/p>\n

Eadmer tapasi Anselmin ensi kerran vuonna 1079, jolloin Becin uusi apotti vieraili yst\u00e4viens\u00e4 luona Canterburyssa tultuaan tarkastamaan luostarinsa englantilaisia maita. Anselm teki tuolloin 19-vuotiaaseen Eadmeriin suuren vaikutuksen. (Vita Anselmi, 50.) Seuraavan kerran miehet tapasivat, hyvin pikaisesti, ilmeisesti vasta 13 vuoden kuluttua, ja vuodesta 1093 l\u00e4htien, siis Anselmin noustua Canterburyn arkkipiispaksi, Eadmer vietti l\u00e4hes kaiken aikansa Anselmin kanssa t\u00e4m\u00e4n kuolemaan eli vuoteen 1109 saakka. Heid\u00e4n yst\u00e4vystytt\u00e4\u00e4n Eadmer alkoi kirjoittaa Anselmin sanoja ja kertomia tarinoita varhaisemmista vaiheistaan muistiin el\u00e4m\u00e4kertaa varten. Kun t\u00e4m\u00e4 selvisi Anselmille, h\u00e4n pyysi saada vihkot tarkastakseen ja parannellakseen teksti\u00e4. J\u00e4lkeenp\u00e4in Anselm kuitenkin m\u00e4\u00e4r\u00e4si sihteerins\u00e4 tuhoamaan muistiinpanonsa ja pid\u00e4ttym\u00e4\u00e4n jatkamasta ty\u00f6t\u00e4. Eadmer totteli esimiest\u00e4\u00e4n, mutta – sancta calliditate – kopioi tekstin ensin toisiin vihkoihin. Tapaus on mit\u00e4 ilmeisimmin tosi ja tapahtunut vuonna 1100. Sill\u00e4 t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in Historia novorum alkaa turvautua dokumentteihin huomattavasti enemm\u00e4n kuin Anselmin omiin sanoihin ja Vitan Anselmin kahdeksaa viimeist\u00e4 elinvuotta koskeva kuvaus mahtuu meille s\u00e4ilyneess\u00e4 Eadmerin omassa k\u00e4sikirjoituksessa kahdeksalle sivulle, kun edelliset kahdeksan vuotta viev\u00e4t 32 sivua.<\/p>\n

Historia novorum valmistui p\u00e4\u00e4piirteitt\u00e4in vuosien 1109-1115 v\u00e4lill\u00e4, mink\u00e4 j\u00e4lkeen Eadmer teki pieni\u00e4 korjauksia ja lis\u00e4yksi\u00e4. Lopulta h\u00e4n liitti teokseen viel\u00e4 kaksi kirjaa, jotka k\u00e4sittelev\u00e4t Anselmin j\u00e4lkeisen Canterburyn vaiheita. Vitan perusteksti syntyi Anselmin kuoleman j\u00e4lkeen vuoteen 1116 menness\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen, tekstin modernista editiosta vastaavan Southernin mukaan, Eadmer teki muutoksia ilmeisesti jokaiseen Vitan uuteen kopioon vuoteen 1125 saakka. N\u00e4in teos alkoi saada v\u00e4hitellen yh\u00e4 enemm\u00e4n pyhimysel\u00e4m\u00e4kerroille tyypillisi\u00e4 piirteit\u00e4: Eadmer teki el\u00e4m\u00e4kerrasta “myyvemm\u00e4n”. H\u00e4n jakoi tekstin kappaleisiin, kun se aiemmin oli jakautunut vain kahteen kirjaan. Kappalejako helpotti teoksen julkista lukemista ja siten Anselmin maineen levitt\u00e4mist\u00e4. Sitten h\u00e4n laajensi teostaan traditionaalisemmaksi pyhimysel\u00e4m\u00e4kerraksi. Alkuper\u00e4inen versio loppui Anselmin hautajaisiin, mink\u00e4 j\u00e4lkeen Eadmer selitti, ettei aio kuvata n\u00e4kyj\u00e4, joita useat ihmiset olivat nukkuessaan n\u00e4hneet Anselmista h\u00e4nen kuolemansa aikana ja sen j\u00e4lkeen. Tyypillisesti h\u00e4n vakuutti, ett\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 olisi vailla loppua, ja uskoi, ett\u00e4 Anselmin:<\/p>\n

…julkiset teot (aperta facta), jotka Jumala katsoi h\u00e4nen olevan arvollinen suorittamaan, ja jotka me, sellaisiin kykenem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t, olemme parhaan kykymme mukaan j\u00e4rjest\u00e4neet [luettavaksi], riitt\u00e4v\u00e4t selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4\u00e4n h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja puheidensa palkkion”. (VA 145.)<\/p>\n

N\u00e4in ei kuitenkaan k\u00e4ynyt, vaan Eadmer jatkoi teostaan kahdella tarinalla Anselmin postuumeista ihmeist\u00e4. H\u00e4n motivoi kertomuksia seuraavasti:<\/p>\n

Rakkauden voima, jolla er\u00e4\u00e4t kumppanini yh\u00e4 ovat h\u00e4neen palavasti kiintyneit\u00e4, pakottaa minut selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n lyhyesti asioita, joiden kerrotaan tapahtuneen pian h\u00e4nen kuolemansa j\u00e4lkeen – ei unissa vaan h\u00e4nen hurskaan nimens\u00e4 muiston suomassa avussa suuriin vaaroihin joutuneille.” (VA 145-146.)<\/p>\n

Lopulta Eadmer kirjoitti kokonaisen miracula-kirjan, jollaisen h\u00e4n oli tehnyt my\u00f6s kirjoittamiinsa P. Dunstanuksen ja P. Oswalduksen pyhimysel\u00e4m\u00e4kertoihin. Ihmeteoista kertomisen motiivi – eli “rakkauden voiman” sis\u00e4lt\u00f6 – oli selke\u00e4sti jouduttaa Anselmin kanonisaatiota. Samaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n t\u00e4ht\u00e4siv\u00e4t my\u00f6s pienemm\u00e4t muutokset: Eadmer korvasi er\u00e4it\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4\u00e4n fraaseja toisilla ylev\u00f6itt\u00e4\u00e4kseen teksti\u00e4 sek\u00e4 korjasi pilkutusta ja sanaj\u00e4rjestyst\u00e4 tehd\u00e4kseen tekstist\u00e4\u00e4n rytmikk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja siten mieleenpainuvampaa.<\/p>\n

Kuten jo mainitsin edell\u00e4, Eadmerin teokset eiv\u00e4t yksinomaan t\u00e4hd\u00e4nneet Anselmin kanonisoimiseen; teoksillaan h\u00e4n pyrki vahvistamaan oman kirkkonsa Canterburyn asemaa taistelussa Englannin kirkon johtajuudesta. T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten teosten esipuheet ovat kuvaavia. Vita Anselmissa Eadmer kirjoittaa:<\/p>\n

Er\u00e4\u00e4t tuttavani n\u00e4kiv\u00e4t hyv\u00e4ksi suostutella minut tarttumaan t\u00e4h\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n, jotta tuntemattomien asioiden kuvauksella voisin jotenkin palvella tulevaa ja nykyist\u00e4 sukupolvea, samoin kuin olin tehnyt aikaisemmalla kuvauksellani merkitt\u00e4vist\u00e4 tapahtumista. [Historia novorum].” (VA 1.)<\/p>\n

Historia novorumin esipuhe paljastaa intention selvemmin:<\/p>\n

Kun n\u00e4en t\u00e4ll\u00e4 aikakaudella monenlaisten asioiden raskauttamien miesten kuumeisesti tutkivan menneiden sukupolvien tekoja halutessaan niiden rohkaisevan itse\u00e4\u00e4n — mihin he eiv\u00e4t toiveistaan huolimatta kuitenkaan kykene, koska kirjoitusten v\u00e4h\u00e4isen m\u00e4\u00e4r\u00e4n t\u00e4hden — unohdus on tuhonnut [entisaikojen tekojen muiston], minusta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suurelta se, mink\u00e4 he, jotka ovat s\u00e4ilytt\u00e4neet omien aikojensa tekojen muiston kirjattuna tulevien aikakausien tarpeita tutkivien hy\u00f6dyksi, ovat v\u00e4litt\u00e4neet tuleville sukupolville.<\/p>\n

Lis\u00e4ksi:<\/p>\n

[Teen t\u00e4m\u00e4n,] jotta sek\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4isin minua kovasti jouduttavien yst\u00e4vieni tahdon ett\u00e4 hieman auttaisin j\u00e4lkipolvia tutkimuksissaan, jos k\u00e4visi niin, ett\u00e4 heid\u00e4n aikanaan nousisi esiin sellaista, ett\u00e4 n\u00e4iden [kirjoitusteni] esimerkki jollakin tavalla kykenisi avustamaan [heit\u00e4]. (HN 1.)<\/p>\n

“Tulevien aikakausien tarpeet” ja “j\u00e4lkipolvien avustaminen” merkitsiv\u00e4t Canterburyn kirkon oikeuksien ja johtoaseman puolustamista. Historia novorumia luettaessa t\u00e4m\u00e4 k\u00e4y selville nopeasti, sill\u00e4 ensi lehdilt\u00e4 l\u00e4htien teos nostaa esille sellaisia seikkoja, jotka tukivat Canterburyn primaattia. Samoin tekev\u00e4t Anselmin kirjekokoelma ja my\u00f6s Vita Anselmi, mutta niiss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 teema ei ole ensisijainen kuten Historia novorumissa. Toisin sanoen teoksen perspektiivi ei ollut samalla tavalla intiimi kuin el\u00e4m\u00e4kerran ja kirjekokoelman. Tietenkin siin\u00e4kin Anselm n\u00e4ytt\u00e4ytyy aina pyhimykselle otollisella tavalla, ja h\u00e4nen motiiveinaan Englannin korkeimman tason valtapolitiikassa ovat n\u00f6yryys ja kuuliaisuus Jumalaa ja Canterburyn arkkipiispan ainoaa maanp\u00e4\u00e4llist\u00e4 hengellist\u00e4 esimiest\u00e4 paavia kohtaan.<\/p>\n

Vita Anselmi ja Historia novorum muodostivat kokonaisuuden, jossa Anselmin pyhimysmaine ja Canterburyn kirkon kunnia ja valta koplataan kiinte\u00e4sti toisiinsa. Kumpikin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 palveli toista ja oli Eadmerin ajattelussa toisesta erottamaton. Vita Anselmi kuitenkin painottui korostamaan Anselmin pyhimysmainetta ja Historia novorum Canterburyn primaattia. Juuri t\u00e4t\u00e4 taustaa vasten on tulkittava Eadmerin toteamus, ett\u00e4 teokset pystyy ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin vain silloin, kun ne asetetaan rinnakkain.<\/p>\n

Lopuksi: Anselmin pyhimysmainetta ajoi kolme kirjallista teosta, jotka olivat siis h\u00e4nen itsens\u00e4 toimittama kirjekokoelma ja h\u00e4nen sihteerins\u00e4 Eadmerin kirjoittamat Vita Anselmi ja Historia novorum. Kuten esitelm\u00e4ss\u00e4 on osoitettu, teokset eiv\u00e4t olleet objektiivisia kuvauksia Anselmin toimista ja ajoista, vaan ne olivat tietoisen propagandistisia ja poleemisia. Teoksilla oli yhteinen sanoma: Huolimatta kohdalleen sattuneesta suuresta maallisesta kunniasta Anselm hoiti hurskaasti leivisk\u00e4\u00e4ns\u00e4, Canterburyn arkkipiispanvirkaa, jolle Jumalan tahdon mukaan kuului Englannin kirkon johtajuus. Ja h\u00e4n eli aina siten kuin pyh\u00e4n miehen kuului.<\/p>\n

samu.niskanen (at) helsinki.fi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Historiallisia Papereita 1: Pyh\u00e4t ja pahat keskiajalla Anselm Canterburylaisen (1033\u20131109) pyhimysmaineen luominen Samu Niskanen ISSN 1456\u20138055 Nykymaailman media synnytt\u00e4\u00e4 henkil\u00f6ihin keskittyvi\u00e4 t\u00e4htikultteja varsin hienovaraisin keinoin. Julkkiksia muokataan ja luodaan valmiiden formuloiden mukaan, usein jopa erityisten imagokonsulttien toimesta. Imagonmuokkaus ei kuitenkaan ole moderni ilmi\u00f6, sill\u00e4 se on aina koitunut niiden osaksi, … Jatka lukemista<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-135","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-julkaisut"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/135","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=135"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/135\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":137,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/135\/revisions\/137"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=135"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=135"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=135"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}