{"id":146,"date":"2013-09-16T20:10:15","date_gmt":"2013-09-16T18:10:15","guid":{"rendered":"http:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/?p=146"},"modified":"2016-09-16T20:11:16","modified_gmt":"2016-09-16T18:11:16","slug":"heinrich-suso-ja-munkin-maine","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/?p=146","title":{"rendered":"Heinrich Suso ja munkin maine"},"content":{"rendered":"

Historiallisia Papereita 1: <\/em>
\nPyh\u00e4t ja pahat keskiajalla<\/em><\/p>\n

Heinrich Suso ja munkin maine<\/strong><\/p>\n

Meri Heinonen<\/strong><\/p>\n

ISSN 1456\u20138055<\/p>\n

Vuosien 1362-63 v\u00e4lisen\u00e4 aikana dominikaanimunkki Heinrich Suso (n. 1295-1366) kokosi kansankielisist\u00e4 teoksistaan kokoelman nimell\u00e4 Exemplar, josta on s\u00e4ilynyt lukuisia k\u00e4sikirjoituskopioita. Miksi h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n teki? Teoksensa esipuheessa h\u00e4n kirjoitti, ett\u00e4 erityisesti kokoelman toisesta kirjasta eli Pienest\u00e4 kirjasta ikuisesta viisaudesta (B\u00fcchlein der Ewigen Weisheit) oli liikkeell\u00e4 niin kotimaassa kuin ulkomailla versioita, joita taitamattomat kirjurit olivat kopioineet ja j\u00e4tt\u00e4neet pois osia tai lis\u00e4nneet tekstiin, mit\u00e4 itse olivat halunneet. Siksi Ikuisen viisauden palvelija (Suso) oli ker\u00e4nnyt ne yhteen ja laittanut j\u00e4rjestykseen, jotta jokainen voisi niist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oikeat esikuvat samaan tapaan kuin siit\u00e4 kirjoituksesta, johon Jumala h\u00e4net alunperin innoitti.<\/p>\n

Miksi Heinrich Suso, munkki ja mystikko, oli huolestunut omien kirjoitustensa virheellisest\u00e4 levi\u00e4misest\u00e4? H\u00e4nen kirjoituksistaan, etenkin omael\u00e4m\u00e4kerrastaan Leben Seuse on esitetty monenlaisia arvioita. Suson itsens\u00e4 El\u00e4m\u00e4\u00e4n kirjoittaman prologin mukaan h\u00e4nen hengellinen tytt\u00e4rens\u00e4 (Elshbeth Stagel) oli kirjoittanut salaa muistiin kertomuksia h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, alkuvaiheistaan ja edistymisest\u00e4\u00e4n. Elshbeth oli pyyt\u00e4nyt saada kuulla n\u00e4it\u00e4 tarinoita omaksi lohdukseen ja opastuksekseen niin kirjeiss\u00e4 kuin henkil\u00f6kohtaisissa tapaamisissakin. Saatuaan selville, ett\u00e4 Elshbeth olikin kirjoittanut kertomuksia yl\u00f6s Heinrich oli pit\u00e4nyt tekoa hengellisen\u00e4 varkautena ja vaatinut kirjoituksia itselleen. Elshbeth olikin l\u00e4hett\u00e4nyt osan, jotka Heinrich oli polttanut, mutta yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n tuhota seuraavaa er\u00e4\u00e4 jumalallinen ilmoitus oli est\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 Suso julkaisi tekstit sanojensa mukaan sellaisina kuin Elshbeth oli ne itse k\u00e4sin kirjoittanut.<\/p>\n

Suson kirjoitusten selitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 el\u00e4m\u00e4kerta on varsin mielenkiintoisessa asemassa. Toisaalta se ei ole h\u00e4nen kirjoittamansa, mutta yleisesti sit\u00e4 kuitenkin pidet\u00e4\u00e4n Suson tuotoksena onhan se ainakin h\u00e4nen kokoamansa, tarkastamansa ja korjaamansa. El\u00e4m\u00e4kertaa on kuvattu mm. autohagiografiaksi ja esim. Richard Kieckhefer on k\u00e4ytt\u00e4nyt sit\u00e4 verrannollisena juuri hagiografisiin teksteihin. Onkin totta, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 monia pyhimysel\u00e4m\u00e4kerroille tyypillisi\u00e4 elementtej\u00e4. Siin\u00e4 on mukana ihmeit\u00e4, jotka ovat melko selv\u00e4sti my\u00f6hemmin lis\u00e4ttyj\u00e4. Samoin tietyt hagiografiset topokset toistuvat Suson el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kieckhefer on korostanut erityisesti el\u00e4m\u00e4st\u00e4 v\u00e4littyvi\u00e4, nimenomaan my\u00f6h\u00e4iskeskiajalle tyypillisi\u00e4, hagiografisia elementtej\u00e4 kuten k\u00e4rsiv\u00e4llisyys k\u00e4rsimyksiss\u00e4, omistautuminen passiolle, katumus sek\u00e4 ilmestykset ja hurmokset. N\u00e4m\u00e4 ovat hagiografioissa voimallisesti l\u00e4sn\u00e4 vakuuttamassa lukijaa kohdehenkil\u00f6n yli-inhimillisest\u00e4 sankaruudesta ja antamassa malleja. Ei kuitenkaan malleja t\u00e4ysin samanlaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n vaan ohjaamassa kristitty\u00e4 oikeansuuntaiseen hurskauteen.<\/p>\n

Suson el\u00e4m\u00e4 poikkeaa kuitenkin pyhimysel\u00e4m\u00e4kerroissa siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei suinkaan aina, tuskin koskaan, osoita erityist\u00e4 sankaruutta k\u00e4rsimyksiss\u00e4 ja Jumalan tahdon viipym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja riemullista hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4. Suson kamppailu kuvataan p\u00e4invastoin varsin inhimilliseksi ja usein h\u00e4n valittaa ja tuskailee Jumalalle k\u00e4rsimyksi\u00e4\u00e4n ja kohtaloaan, ennenkuin oppii n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ne osoituksena Jumalan rakkaudesta ja antautumaan niille. Mielest\u00e4ni h\u00e4n seuraakin traditiota, jossa kyse on opetuksellisuudesta ja oman el\u00e4m\u00e4n tarjoamisesta esikuvaksi samaan tapaan kuin Augustinus teki Tunnustuksissaan (Confessiones) tai Pi\u00e9rre Abelard Historia Calmitatumissa tai Guibert Nogentlainen omassa ‘el\u00e4m\u00e4kerrassaan’ De vita sua sive monodiarum. Teoksissa on kyse p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n kasvamisesta ja kehityksest\u00e4 suhteessa Jumalaan ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n esikuvana ja mahdollisuutena my\u00f6s muille ongelmatilanteissa ponnisteleville.<\/p>\n

Frank Tobin onkin korostanut Suson el\u00e4m\u00e4n olevan tarkoitetun juuri esikuvaksi luostarissa el\u00e4ville nunnille, sill\u00e4 teos kuvaa tarkasti mm. aterioita, rukousk\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 erilaiset maalliset juhlat kuten karnevaalit, hengellisiksi juhlatilaisuuksiksi. Heinrich Suso oli ilmeisesti ottanut varsin vakavasti kerj\u00e4l\u00e4isveljest\u00f6ille annetun teht\u00e4v\u00e4n huolehtia uskonnollisten naisten sielunel\u00e4m\u00e4st\u00e4. Leben Seuse onkin er\u00e4\u00e4nlainen sekoitus hagiografiaa ja opetuksellista el\u00e4m\u00e4kertaa. T\u00e4m\u00e4 johtunee kirjan luonteesta. Se syntyi kahden ihmisen kirjoitusten ja intressien my\u00f6t\u00e4. Elshbeth Stagel korosti Suson pyhimyksellisyytt\u00e4 ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ihmeit\u00e4, kun taas Suso itse n\u00e4ki kokemuksensa ennenmuuta ohjenuorana muille.<\/p>\n

Suson el\u00e4m\u00e4kerran yhten\u00e4 peruspiirteen\u00e4 on k\u00e4rsimys ja sen vaikutus ihmisen ja Jumalan suhteessa. Nuoruudessaan Suso keskittyi oma ruumiinsa kiduttamiseen mit\u00e4 mielikuvituksellisimmilla v\u00e4lineill\u00e4. H\u00e4nen edistytt\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 22 vuoden ajan, Jumala ilmoitti, ett\u00e4 viel\u00e4 suurempia k\u00e4rsimyksi\u00e4 olisi edess\u00e4. Ne liittyisiv\u00e4t ennenmuuta siihen, ett\u00e4 Suso ei itse voisi niit\u00e4 kontrolloida ja ne kohdistuisivat h\u00e4nen maalliseen maineeseensa ja kunniaansa. Jumala huomautti, ett\u00e4 aiemmin ihmiset olivat arvostaneet Susoa t\u00e4m\u00e4n askeettisen k\u00e4yt\u00f6ksen vuoksi, mutta nyt h\u00e4n joutuisi kohtaamaan pilkkaa, halveksuntaa ja h\u00e4pe\u00e4\u00e4 julkisesti. Jopa yst\u00e4v\u00e4t ja tukijat k\u00e4\u00e4ntyisiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 vastaan ja n\u00e4ytt\u00e4isi silt\u00e4, ett\u00e4 koko maailma ja jopa Jumala olisivat h\u00e4net hyl\u00e4nneet.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen seuraakin melkoinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 erilaisia n\u00f6yryytyksi\u00e4 ja syyt\u00f6ksi\u00e4. Varsin vauhdikkaissa kuvauksissa esiintyy selv\u00e4n\u00e4 ajatus siit\u00e4 miten suullisessa kulttuurissa, jota my\u00f6h\u00e4iskeskiaikainen saksalainen kaupunkiyhteis\u00f6kin edustaa, tieto levi\u00e4\u00e4 ilman kontrollia muuttuen matkan varrella aina vain “pahemmaksi”. Seurauksena saattaa olla esim. kansanjoukkojen raivostuminen. Viel\u00e4 my\u00f6h\u00e4iskeskiajalla ja uuden ajan alussakin suullisen kulttuurin vaikutus oli hyvin voimakas ja se vaikutti ihmisten toimintaan omassa kulttuurisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Ihmisen maine yhteis\u00f6ss\u00e4 saatettiin tuhota suullisesti, huhujen ja puheiden kautta. Samaan tapaan hyv\u00e4\u00e4 mainetta pidettiin yll\u00e4 puheiden ja juttujen avulla. Erilaiset sosiaaliset verkostot ja ihmisen hyv\u00e4 tai huono maine niiden piiriss\u00e4 loivat reunaehdot h\u00e4nen mahdollisuuksilleen toimia erilaisissa tilanteissa.<\/p>\n

Susosta liikkui el\u00e4m\u00e4kerran mukaan monia huhuja ja h\u00e4n joutui kohtaamaan ainakin seuraavat ongelmat. H\u00e4nt\u00e4 syytettiin pyh\u00e4t\u00f6n ry\u00f6st\u00e4misest\u00e4 ja h\u00e4nen kirjoituksiaan arvosteltiin ja niiden v\u00e4itettiin saastuttavan koko maan kerettil\u00e4isell\u00e4 roskallaan. H\u00e4nt\u00e4 syytettiin my\u00f6s kaivojen myrkytt\u00e4misest\u00e4 juutalaisten apurina tarkoituksenaan tappaa kaikki l\u00e4hiseutujen asukkaat. Samoin h\u00e4nt\u00e4 v\u00e4itettiin er\u00e4\u00e4n lapsen is\u00e4ksi niin, ett\u00e4 tarina levisi varsin laajalle ja sai useimmat ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen pyh\u00e4\u00e4 kunniaansa. Erityisen suuren tuskan ja h\u00e4pe\u00e4n Susolle tuotti my\u00f6s se, ett\u00e4 h\u00e4nen sisarensa, joka oli my\u00f6s antautunut uskonnolliselle uralle oli joutunut huonoon seuraan, langennut syntiin ja t\u00e4m\u00e4n seurauksena viel\u00e4 paennut j\u00e4rjest\u00f6st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Siit\u00e4 miten ilke\u00e4t puheet levisiv\u00e4t kertoo Suso itse seuraavaa: “N\u00e4m\u00e4 tarinat levisiv\u00e4t kauas koko maaseudulle ja valitettavasti jokainen lis\u00e4si siihen mit\u00e4 halusi ja kertoi sen sitten eteenp\u00e4in. Esitettiin, ett\u00e4 h\u00e4n oli pist\u00e4nyt itse\u00e4\u00e4n sormeen ja levitt\u00e4nyt sitten verta krusifiksiin, jotta ihmiset luulisivat, ett\u00e4 krusifiksi vuosi verta itsekseen ja ett\u00e4 h\u00e4n olisi n\u00e4in tehnyt ahneudesta saadakseen ihmiset luopumaan arvokkaista esineist\u00e4\u00e4n. Sellaista pahaa h\u00e4nest\u00e4 puhuttiin muissa kaupungeissa ja maaseudulla ja kun kaupungin porvarit saivat kuulla t\u00e4st\u00e4 suuresta valheesta oli h\u00e4nen paettava y\u00f6ll\u00e4 kaupungista, sill\u00e4 he ajoivat h\u00e4nt\u00e4 takaa ja olisivat tappaneet, jollei h\u00e4n olisi paennut.” Osa tarinoista onkin melko mielikuvituksellisia ja on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 niiden taustalla ei aina ole ollut todellisia tapahtumia. Frank Tobin onkin kuvaillut Susoa henkil\u00f6ksi, jolle oli t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kertoa hyv\u00e4 tarina kuin pysy\u00e4 aivan totuudessa. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 Suson voidaan ajatella edustaneen tyypillist\u00e4 hagiografista ‘suuntausta’, jossa totuudella ja tarkkuudella ei niink\u00e4\u00e4n ollut v\u00e4li\u00e4, vaan tarpeellista oli kertoa Jumalan ihmeellisyydest\u00e4 ja ihmeist\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4lt\u00e4 kannalta kiinnostavaa on, ett\u00e4 Suso kuitenkin koki t\u00e4rke\u00e4ksi oikaista omia kirjoituksiaan ja olla luottamatta jumalallisen sanoman voimaan itsess\u00e4\u00e4n. Ongelmaa voi mielest\u00e4ni tarkastella kahdesta toisiinsa liittyv\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta. Asia, johon Suso ei kiinnit\u00e4 erityisen suurta huomiota el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, mutta joka vaikutti suurestikin h\u00e4nen kirjoittamiseensa ja asenteeseensa kirjoituksiaan kohtaan, oli h\u00e4nen joutumisensa syytetyksi kerettil\u00e4isyydest\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tapahtui ilmeisestikin v. 1330 Maastricthissa dominikaanien omassa tuomioistuimessa, jossa kaksi h\u00e4nt\u00e4 dominikaanien hierarkiassa korkeammalla olevaa henkil\u00f6\u00e4, koettelivat h\u00e4nt\u00e4 ankarasti ja syyttiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 monista asioista mm. kirjojen harhaoppisuudesta. T\u00e4m\u00e4n seurauksena h\u00e4net pid\u00e4tettiin joksikin aikaa my\u00f6s opettajantoimestaan, vaikka lopulta kirjoitukset todettiinkin puhdasoppisiksi.<\/p>\n

Susolle asia oli erityisen vaikea, sill\u00e4 h\u00e4nen opettajaansa Mestari Eckhartia oli my\u00f6s ep\u00e4ilty kerettil\u00e4isyydest\u00e4 ja postuumisti osa h\u00e4nen kirjoituksiaan oli tuomittu. Eckhartin merkitys Susolle oli varsin suuri, sill\u00e4 opettaja oli ensimm\u00e4inen, joka oli saanut Suson uskomaan, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei ollut syyllistynyt simonian syntiin. Suson vanhemmat olivat lahjoittaneet rahaa dominikaaniluostarille saadakseen poikansa hyv\u00e4ksytyksi j\u00e4rjest\u00f6\u00f6n jo 13-vuotiaana eli kaksi vuotta ennen virallista ik\u00e4\u00e4 ja Heinrich k\u00e4rsi tunnonvaivoja viel\u00e4 yli 20-vuotiaana ja oli vakuuttunut siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net oli tuomittu ikuiseen kadotukseen.<\/p>\n

Suson teos, johon syyt\u00f6kset ilmeisesti viittasivat oli h\u00e4nen ensimm\u00e4inen teoksensa eli Pieni kirjanen totuudesta (B\u00fcchlein der Wahrheit) Se oli Suson tuotannossa teologisin ja siin\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Eckhartin selv\u00e4 vaikutus. Toisaalta Suso pyrki siin\u00e4 puolustamaan Eckhartin oppia ja toisaalta irtaantumaan siit\u00e4. Suso kirjoitti teostaan oletettavasti Eckhartin syyt\u00f6sprosessin aikana ja pyrki omassa kirjassaan sulauttamaan yhteen kunnioitetun mestarinsa opin ja kirkon hyv\u00e4ksym\u00e4n puhdasoppisuuden. T\u00e4m\u00e4 johti kuitenkin melko ristiriitaisen teoksen luomiseen ja my\u00f6s siihen, ett\u00e4 Suson my\u00f6hemmiss\u00e4 kirjoituksissa kirjoitustyyli oli varsin toinen.<\/p>\n

Suso kirjoittaakin viel\u00e4 Exemplarinsa esipuheessa el\u00e4m\u00e4kerrastaan, ett\u00e4 se oli h\u00e4nell\u00e4 vuosia lukittuna arkkuun eik\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4nyt sit\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 ei ollut viel\u00e4 elinaikanaan halukas paljastamaan itse\u00e4\u00e4n. Huomatessaan kuitenkin, miten alasp\u00e4in viett\u00e4v\u00e4\u00e4 polkua ihmiskunta oli kulkemassa, h\u00e4nen hyv\u00e4 tahtonsa sai ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 oli parempi esitt\u00e4\u00e4 kirja uskonnolliselle esimiehelleen kun oli viel\u00e4 itse elossa ja kykenev\u00e4 puhumaan sen totuudellisuuden puolesta. Susolla oli varsin suuri huoli siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen kuolemansa j\u00e4lkeen ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t ihmiset saattaisivat tuomita h\u00e4nen kirjansa, koska valheellisesti eiv\u00e4t haluaisi tunnustaa h\u00e4nen hyvi\u00e4 aikeitaan ja olisivat ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4\u00e4n ja karkeudessaan kykenem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kirjaa ja sen tarkoitusta. Suso viel\u00e4 viittaa esipuheessaan siihen, miten yleist\u00e4 t\u00e4llainen kuolemanj\u00e4lkeinen ilke\u00e4mielisten ihmisten toiminta onkaan.<\/p>\n

Niinp\u00e4 Suso kertomansa mukaan antoi kirjan luettavaksi korkealle mestarille Bartholomeukselle, joka periaatteessa hyv\u00e4ksyi kirjan sen luettuaan. Bartholomeus valitettavasti kuitenkin kuoli Suson toimitusty\u00f6n aikana ja h\u00e4n ei ehtinyt n\u00e4hd\u00e4 lopullista versiota, mik\u00e4 aiheuttikin Susolle suurta p\u00e4\u00e4nvaivaa. Ongelma kuitenkin ratkesi, kun Bartholomeus n\u00e4yss\u00e4 ilmestyi Susolle ja hyv\u00e4ksyi kirjan lis\u00e4yksineen ja ilmoitti, ett\u00e4 oli Jumalan tahto, ett\u00e4 kirjaa kierr\u00e4tett\u00e4isiin hyv\u00e4syd\u00e4misten ihmisten keskuudessa, jotka halusivat kirjaa oikein aikein.<\/p>\n

Suso suhtautui siis viel\u00e4 viimeisin\u00e4 elinvuosinaan varsin pelokkaasti siihen vastaanottoon, jonka h\u00e4nen tekstins\u00e4 mahdollisesti saivat ja h\u00e4n pyrki vahvistamaan sanomaansa mestari Bartholomeuksen arvovallalla. Jo aiemmin h\u00e4n oli muuttanut kirjoitustyylins\u00e4 huomattavasti v\u00e4hemm\u00e4n teologiseksi ja keskittynyt kirjoissaan l\u00e4hinn\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisiin neuvoihin uskontoel\u00e4m\u00e4n suhteen ja Jumalan rakkauden ylist\u00e4miseen. H\u00e4n oli rajannut tuotannostaan pois mm. vaikeat Jumalan olemuksen m\u00e4\u00e4rittelyt tai ihmisen ja Jumalan v\u00e4lisen mystisen suhteen teologiset kuvaukset. Ainoassa latinankielisess\u00e4 teoksessaan Horologium Sapientiae, joka oli muunnelma h\u00e4nen alunperin kansankielell\u00e4 kirjoittamastaan Pieni kirjanen ikuisesta viisaudesta, h\u00e4n moitti kouluissa annettavaa teologian opetusta ja sit\u00e4 harjoittavien motivaatiota. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n koulutus oli kuivaa ja edisti vain turhamaista ja itsekeskeist\u00e4 saivartelua. Suso, joka itse oli saanut varsin hyv\u00e4n koulutuksen, k\u00e4\u00e4ntyi niit\u00e4 vastaan, jotka halusivat k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 toisten hyv\u00e4ss\u00e4 tarkoituksessa kirjoittamat sanat oppineisuuden nimiss\u00e4 v\u00e4\u00e4riksi ja harhaanjohtaviksi.<\/p>\n

Suson huoli omista kirjoituksistaan voidaan liitt\u00e4\u00e4 laajemmin keskiaikaisessa kulttuurissa tapahtuneeseen muutokseen. H\u00e4nen kirjoituksensa osuvat ajankohtaan, jolloin kirjallinen kulttuuri levisi tehokkaasti aiemmin l\u00e4hinn\u00e4 suullisena toimineeseen maailmaan. Toki viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n suuri osa informaatiosta v\u00e4littyi puheen kautta, mutta 1300-luvulla voidaan puhua lukutaitoisten m\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvusta ja lukutaidon levi\u00e4misest\u00e4 kirkon ulkopuolelle. Niin aateliset kuin kaupunkien porvaritkin alkoivat entist\u00e4 enemm\u00e4n opettaa j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4\u00e4n lukemaan. Paperin yleistyess\u00e4 kirjat my\u00f6s halpenivat ja olivat aiempaa edullisemmin maallikoidenkin saatavissa. Samoin my\u00f6h\u00e4iskeskiajalle tyypillinen henkil\u00f6kohtaisen Jumalasuhteen etsint\u00e4 otti ohjeekseen entist\u00e4 laajemmin kirjalliset oppaat ja kuvaukset uskonnollisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Tuntien kirja, joka oli maallikoille suunnattu hartaudenharjoituskirja, oli my\u00f6h\u00e4iskeskiajan ehdoton bestseller. Se korosti my\u00f6s kirjan ja ihmisen ja Jumalan suhteen yksil\u00f6llisyytt\u00e4 ollen ainutkertainen ja k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4lleen henkil\u00f6kohtaisesti tehty. Ilmeisesti my\u00f6s sis\u00e4lukutaito ts. hiljainen lukeminen yleistyi keskiajan lopulla ja teki lukemisesta nopeampaa. Samalla se yhdisti uudella tavalla itsekseen lukemisen ja meditaation tavaksi l\u00e4hesty\u00e4 Jumalaa.<\/p>\n

Tekij\u00e4n\/kirjailijan syntym\u00e4st\u00e4 on viime vuosikymmenin\u00e4 keskusteltu runsaasti ja yleens\u00e4 tekijyyden syntym\u00e4 on sijoitettu uuden ajan alkuun; Foucault’a my\u00f6t\u00e4illen joko 1500-luvulle, jolloin tekij\u00e4 alkoi lain edess\u00e4 olla vastuussa kirjoituksistaan tai kenties viel\u00e4 useammin 1700-luvulle, jolloin kirjallisuus kaupallistui ja kirjailijat alkoivat saada oikeuksia omiin teoksiinsa. T\u00e4st\u00e4 huolimatta pienempi\u00e4 muutoksia tekijyydess\u00e4 voidaan havaita aiemmin mm. 1300-luvulla. Skolastiikan my\u00f6t\u00e4 oli teoksen kirjoittajasta tullut sen kirjoittaja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisestikin, sill\u00e4 monet skolastikot luopuivat kirjureista ja kirjoittivat itse oman tekstins\u00e4. Samalla my\u00f6s alettiin luoda kokonaan uusia teoksia, jotka eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 olleet entisten toisintoja, kokoelmia tai kommentaareja vaan teoksia, jotka syntyiv\u00e4t kirjoittajan omien ajatusten tuloksena eiv\u00e4tk\u00e4 yksinomaan viitanneet jo aiemmin syntyneisiin teksteihin. 1200-luvulla skolastikot kuten Nicolas Lyralainen, pitiv\u00e4t itse\u00e4\u00e4n kirjoittajina ja olivat ylpeit\u00e4 omista t\u00f6ist\u00e4\u00e4n, jotka virtasivat heid\u00e4n kynist\u00e4\u00e4n. 1300-luvulla my\u00f6s muussa kirjallisuudessa omaksuttiin sama ajatus. Etenkin kansankielisen kirjallisuuden syntyess\u00e4 voimistui k\u00e4sitys siit\u00e4, ett\u00e4 tekstit eiv\u00e4t olleet vanhoja, aiemmin kerrottuja tarinoita vaan uusia, kirjoittajansa luomia.<\/p>\n

Muutos n\u00e4kyi kielenk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4kin ja esimerkiksi latinassa ja ranskassa kirjoittaa sanasta tehty substantiivi kirjoittaja ei en\u00e4\u00e4 tarkoittanutkaan kirjuria tai kopioijaa vaan henkil\u00f6\u00e4, joka loi\/kirjoitti teoksen. Samoihin aikoihin kaunokirjallisiin teoksiin alettiin liitt\u00e4\u00e4 kuvia niiden kirjoittajasta, joka my\u00f6s korosti ajatusta teoksen luojasta. Kuuluisimpia n\u00e4ist\u00e4 lienee kuva Christine de Pizasta ojentamassa omaa teostaan Isabella Baijerilaiselle.<\/p>\n

Samoin kirjoittajien huoli omista tuotoksistaan kasvoi, sill\u00e4 ainakin Petrarcasta kerrotaan, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kauhistutti se, ett\u00e4 h\u00e4n ei saattanut tunnistaa omaa teksti\u00e4\u00e4n kun kopisti oli tehnyt siit\u00e4 oman versionsa. Petrarca ratkaisi ongelmansa ns. ‘kirjailijan kirjalla’, jonka kirjoitti omin k\u00e4sin ja kierr\u00e4tti l\u00e4hipiiriss\u00e4\u00e4n ja antoi sitten ammattitaitoisille kopisteille j\u00e4ljennett\u00e4v\u00e4ksi. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 Suso toimi hyvin saman tapaan. H\u00e4n my\u00f6s vaikutti kirjoihinsa liitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 itse kaikki kansankieliset teoksensa yhdeksi kokonaisuudeksi. Keskiaikaiselle etenkin kansakieliselle k\u00e4sikirjoitukselle oli tyypillist\u00e4, ett\u00e4 siihen oli koottu yhteen useiden eri kirjoittajien tekstej\u00e4, osa anonyymej\u00e4 ja osa jollakin tapaa identifioituja. 1300-luvulta l\u00e4htien on kuitenkin n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 selv\u00e4 tendenssi sitoa samoihin kansiin joko saman kirjoittajan useampia teoksia tai vain yksi teos.<\/p>\n

Aiemmin keskiajalla tekijyys\/kirjailijuus olikin liitetty vain suuriin auktoriteetteihin kuten Pliniukseen, Hippokratekseen, Aristoteleeseen, Augustinukseen, Albertus Magnukseen. Roger Chartierin mielest\u00e4 keskiajan lopulla kansankielisen kirjallisuuden piiriss\u00e4 syntyy kuitenkin vastaavia hahmoja, kirjailijoita sanan modernissa mieless\u00e4 ja h\u00e4n viittaakin Petrarcaan, Bocaccioon ja Danteen. Mielest\u00e4ni kuitenkin my\u00f6s Suso k\u00e4sitti itsens\u00e4 kirjailijaksi ja kirjalliseksi hahmoksi ja vastasi suullisessa kulttuurissa el\u00e4v\u00e4lle ymp\u00e4rist\u00f6lleen kirjallisesti. H\u00e4n kirjoitti viel\u00e4 keskiaikaiseen tapaan jumalalliseen auktoriteettiin nojaten, mutta n\u00e4ki oman osuutensa kirjan tuotannossa varsin suurena, syyttih\u00e4n h\u00e4n Elshbet Stagelia hengellisest\u00e4 varkaudesta ja huolehti kopioiden oikeellisuudesta. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 on my\u00f6s ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 h\u00e4nen huolensa kirjojen kerettil\u00e4isyydest\u00e4. Viel\u00e4 sata vuotta aiemmin mystikko olisi vakuuttanut harhaopista syytettyn\u00e4, ett\u00e4 Jumala oli h\u00e4nelle n\u00e4in ilmoittanut ja h\u00e4n puhui Jumalan sanoja. Suso kyll\u00e4 nojasi Jumalaan, mutta koki itsens\u00e4 lopulta vastuullisena kirjoituksistaan ja siksi huolehti ankarasti omien kirjojensa vastaanotosta ja oikeanlaisesta kopioimisesta.<\/p>\n

Kirjoituksilla h\u00e4n lopulta my\u00f6s vastasi kaikkiin itseens\u00e4 kohdistuneisiin syyt\u00f6ksiin, niin kansanjoukkojen parissa kiert\u00e4neisiin huhuihin kuin kerettil\u00e4isyyteenkin, joihin h\u00e4n ei koskaan puheellaan julkisesti ottanut kantaa. H\u00e4nen k\u00e4rsimyksens\u00e4 saivat merkityksens\u00e4 kirjoituksen kautta ja h\u00e4nen maineensa puhdistui, viel\u00e4p\u00e4 kirkastui huomattavasti ja levisi entist\u00e4 laajemmalle kirjallisessa muodossaan kuin koskaan huhuina ja puheina.<\/p>\n

Martin Irvine on n\u00e4hnyt Abelardin my\u00f6hemm\u00e4n tuotannon er\u00e4\u00e4nlaisena maskuliinisuuden uudelleenrakentamisena, jonka kautta Abelard vastasi itseens\u00e4 kohdistuneisiin kerettil\u00e4isyysyyt\u00f6ksiin osoittamalla kirjoituksillaan oman \u00e4lyns\u00e4 ja henkens\u00e4 ter\u00e4vyyden oppineiden yhteis\u00f6lle 1100-luvun lopun skolastisessa kulttuurissa. Suso k\u00e4ytti samaa kirjallista v\u00e4linett\u00e4 uudenlaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4, omassa kontekstissaan ja levitt\u00e4en mainettaan niin luostareihin, puoliuskonnollisiin yhteis\u00f6ihin kuin muillekin uskonnollisista kysymyksist\u00e4 kiinnostuneille maallikoille. Suso, joka edusti jumalallista n\u00e4kij\u00e4\u00e4, mutta joka otti kirjoituksensa kuitenkin uudella tavalla omalle vastuulleen k\u00e4ytti uuden ajan “mediaa” eli kirjaa\/kirjoitusta oman maineensa aktiiviseen puhdistamiseen ja levitt\u00e4miseen suullisessa, mutta hyv\u00e4\u00e4 vauhtia kirjallistuvassa kulttuurissa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Historiallisia Papereita 1: Pyh\u00e4t ja pahat keskiajalla Heinrich Suso ja munkin maine Meri Heinonen ISSN 1456\u20138055 Vuosien 1362-63 v\u00e4lisen\u00e4 aikana dominikaanimunkki Heinrich Suso (n. 1295-1366) kokosi kansankielisist\u00e4 teoksistaan kokoelman nimell\u00e4 Exemplar, josta on s\u00e4ilynyt lukuisia k\u00e4sikirjoituskopioita. Miksi h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n teki? Teoksensa esipuheessa h\u00e4n kirjoitti, ett\u00e4 erityisesti kokoelman toisesta kirjasta eli … Jatka lukemista<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[40,34],"class_list":["post-146","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-julkaisut","tag-heinrich-suso","tag-meri-heinonen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/146","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=146"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/146\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":147,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/146\/revisions\/147"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=146"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=146"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=146"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}