{"id":149,"date":"2013-09-16T20:11:51","date_gmt":"2013-09-16T18:11:51","guid":{"rendered":"http:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/?p=149"},"modified":"2016-09-16T20:13:08","modified_gmt":"2016-09-16T18:13:08","slug":"huonon-maineen-hankkiminen-varhaiskeskiajalla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/?p=149","title":{"rendered":"Huonon maineen hankkiminen varhaiskeskiajalla"},"content":{"rendered":"

Historiallisia Papereita 1: <\/em>
\nPyh\u00e4t ja pahat keskiajalla<\/em><\/p>\n

Huonon maineen hankkiminen varhaiskeskiajalla<\/strong><\/p>\n

Lothar I:n tapaus<\/strong><\/p>\n

Elina Screen<\/strong><\/p>\n

ISSN 1456\u20138055<\/p>\n

Esitelm\u00e4ni keskittyy Pyh\u00e4t ja pahat -teeman toiseen osaan: aiheena ei ole pyhimys, vaan keisari jolla oli tunnetusti huono maine. Lothar I:n (795\u2013855), Kaarle Suuren (hallitsi 768\u2013814) pojanpojan, ura ja asiakirjat olivat v\u00e4it\u00f6skirjani tutkimuskohde.1 Esitelm\u00e4ss\u00e4 tarkastelen toisaalta yleisi\u00e4 seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet Lotharin huonon maineen syntymiseen, ja toisaalta sit\u00e4, miten Lotharin uran vaiheet ja niitten kuvaus aikalaisl\u00e4hteiss\u00e4 ovat luoneet t\u00e4m\u00e4n maineen. Lopuksi esit\u00e4n lyhyesti, mit\u00e4 uutta tutkimukseni on tuonut esille Lotharista ja miten hyvin esitelty “huono” maine pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 valossa paikkansa.<\/p>\n

Karolinkimaailma<\/p>\n

Karolinkivaltakunta on Suomessa suhteellisen vieras tutkimuskohde, mutta se on huomattavassa suosiossa muiden muassa Saksassa, Ranskassa, Hollannissa ja Englannissa. Karolinkimaailman eri ulottuvuuksia on tutkittu poliittisesta historiasta hengelliseen ja kultuuriseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.2 Kaarle Suuren aikana valtakunta laajeni voimakkaasti ja karolinkien huippukauden aikana (n. 790\u2013880) regnum Francorum ulottui id\u00e4ss\u00e4 Italiasta Baijeriin ja Saksiin sek\u00e4 l\u00e4nness\u00e4 nykyisen Espanjan rajamaihiin. Kaarle Suuren saavutuksiin eiv\u00e4t kuuluneet ainoastaan onnistuneet sotaretket, vaan my\u00f6s kulttuuriel\u00e4m\u00e4n kehitys. H\u00e4n perusti Aacheniin pysyv\u00e4n palatsin, jossa kuninkaana (ja sittemmin keisarina vuodesta 800) talvehti aatelinsa ja kirkkomiehiens\u00e4 seurassa ja josta tuli koulutuksen ja taiteen keskus. Se oli L\u00e4nsi-Euroopan ensimm\u00e4inen pysyv\u00e4 palatsi Rooman valtakunnan hajoamisen j\u00e4lkeen. Karolinkiyhteiskunta hy\u00f6dynsi kirjoitettua sanaa monella eri taholla: niin kirkossa, valtionhallinnossa kuin my\u00f6s aatelin jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin.3 Meille on siten voinut s\u00e4ily\u00e4 laaja l\u00e4hdepohja aikakauden tutkimukseen.4<\/p>\n

Lotharin uran \u00e4\u00e4riviivat<\/p>\n

Lothar I syntyi noin vuonna 795 Akvitaniassa. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Ludvig Hurskas, Kaarle Suuren kolmas poika, oli silloin siell\u00e4 alikuninkaana. Ludvigille ja h\u00e4nen vaimolleen Irmingardille syntyi viel\u00e4 kaksi poikaa, Pipin ja Ludvig Saksalainen.5 Vuonna 814 Ludvig Hurskas peri koko valtakunnan Kaarle Suurelta, koska h\u00e4nen vanhemmat veljens\u00e4 olivat jo kuolleet. Lothar muutti muun keisarillisen perheen kanssa Aachenin, mutta h\u00e4nen urastansa seuraavina vuosina ei ole tarkkoja tietoja. Lothar toimi lyhyesti Baijerin alikuninkaana 814\u2013815, ja vuonna 817 Ludvig\u2013is\u00e4 julisti Lotharin p\u00e4\u00e4perij\u00e4kseen ja kanssahallitsijakseen (coimperator) frankkien “valtiop\u00e4ivill\u00e4” (assembly), joilla tehdyt p\u00e4\u00e4t\u00f6kset julistettiin Ordinatio Imperii -asiakirjassa.6 Lothar meni naimisiin vuonna 821 Toursin kreivin tytt\u00e4ren kanssa. Vuosina 822\u2013823 ja 824\u2013825 h\u00e4n toimi Ludvigin l\u00e4hettil\u00e4\u00e4n\u00e4 Italiassa. Vuonna 818 Irmingardin kuoltua Ludvig oli mennyt uusiin naimisiin, ja uudesta avioliitosta Juditin kanssa syntyi viel\u00e4 vuonna 823 nelj\u00e4s poika, Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4.7 Lotharin suhteet is\u00e4\u00e4ns\u00e4 kiristyiv\u00e4t vuonna 829, koska Ludvig pyrki j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n uudelleen perinn\u00f6njaon, jotta my\u00f6s Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4 saisi osuuden maista.8 Vuosina 830 ja 833\u201334 Lothar osallistui veljiens\u00e4 kanssa kahteen kapinaan, joissa Ludvig suistiin lyhyeksi aikaa vallasta. Ludvig palasi valtaan ja karkotti Lotharin Italiaan vuonna 834. Ludvig kuoli kes\u00e4ll\u00e4 840, jolloin veljekset aloittivat sodan perinn\u00f6njaosta. Lothar tavoitteli koko valtakuntaa, mutta Kaarle Kaljup\u00e4a ja Ludvig Saksalainen pakottivat h\u00e4net vallanjakoon ja Verdunin rauhassa 843 valtakunta jaettiin kolmeen osaan (Pipin oli kuollut jo 838). Lothar hallitsi ns. “keskimm\u00e4ist\u00e4 valtakuntaa” vuoteen 855, jolloin h\u00e4n vanhana ja sairaana vet\u00e4ytyi Pr\u00fcmin luostariin kuolemaan.9<\/p>\n

Esitetyst\u00e4 kuvauksesta selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Lothar oli kiistelty henkil\u00f6 jo oman sukupolvensa aikana. T\u00e4st\u00e4 syntyi h\u00e4nen huono maineensa ja se on my\u00f6s syy siihen, miksi h\u00e4n on kiinnostava tutkimuskohde. H\u00e4nen uransa heijastaa 800-luvun politiikkaa ja ajatusmaailmaa sek\u00e4 historiankirjoituksen historiaa. Seuraavaksi esittelen h\u00e4nen uransa kaksi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kohtaa, jotka johtivat h\u00e4nen huonon maineensa syntymiseen.<\/p>\n

Kapinat vv. 830 ja 833\u2013834<\/p>\n

Vuonna 817 Lothar oli saanut perinn\u00f6njaossa etuoikeutetun asemansa, jonka h\u00e4n s\u00e4ilytti vuoteen 829, vaikka Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4n syntyminen vuonna 823 kyseenalaisti tilanteen pysyvyyden. Lotharin asema k\u00e4y ilmi muun muassa asiakirjoista, jotka julkaistiin yhteisesti h\u00e4nen ja Ludvig Hurskaan nimiss\u00e4 ja hovirunoudesta, jossa Lothar kuvataan Joosuana ja Ludvig Mooseksena (siis is\u00e4ns\u00e4 oikeutettuna perij\u00e4n\u00e4) viel\u00e4 vuoden 829 alussa.10 Tilanne oli kuitenkin alkanut muuttua jo edellisen\u00e4 vuonna, kun Toursin ja Orl\u00e9ansin kreivit, jotka olivat Lotharin tukijoita, poistettiin luottamusteht\u00e4vist\u00e4\u00e4n ja Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4n etuja suosivan ryhmittym\u00e4n valta kasvoi hovissa. Vuoden 829 valtiop\u00e4ivi\u00e4 ilmeisesti haittasi mahtava perheriita, kun vanhemmat pojat riiteliv\u00e4t is\u00e4ns\u00e4 kanssa Ludvigin aikomuksesta lahjoittaa t\u00e4rkeit\u00e4 maita kuusivuotiaalle Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4lle. Ludvig l\u00e4hetti Lotharin Italiaan, ei kunnianosoituksena vaan poikien tappion merkkin\u00e4, ja Kaarlelle annettiin maat.11<\/p>\n

Kolmesta vanhemmasta pojasta Pipin oli tyytym\u00e4tt\u00f6min ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 830 kapina syttyikin h\u00e4nen aloitteestaan. Lothar ja Ludvig Saksalainen liittyiv\u00e4t kapinaan ja pakottivat Ludvig Hurskaan palauttamaan vuoden 829 tilanteen eli Lotharin etuoikeutetun aseman valtiossa. Poikien yhteinen rintama s\u00e4r\u00f6ili nopeasti ja jo syksyll\u00e4 Ludvig Hurskas oli palannut valtaan. Kapinaa seuranneessa oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4 Lothar pakotettiin julistamaan kuoleman- tai maanpakotuomiot omille seuraajilleen ja sitten h\u00e4net l\u00e4hetettiin Italiaan h\u00e4pe\u00e4m\u00e4\u00e4n syntej\u00e4\u00e4n.12<\/p>\n

Vuosina 833\u2013834 tapahtui toinen, vakavampi kapina. V\u00e4livuosina Ludvig Hurskas oli antanut Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4lle lis\u00e4\u00e4 maita ja vanhempien poikien riidankohteet olivat entiset. Lothar tuli Alppien yli pohjoiseen paavi mukanaan ja kolmen veljen yhteinen armeija kohtasi is\u00e4n armeijan niin sanotulla “Valheiden pellolla”. Ludvigin puoli h\u00e4visi ja pojat sy\u00f6ksiv\u00e4t is\u00e4ns\u00e4 vallasta pakotettuaan h\u00e4net julistamaan itsens\u00e4 kelpaamattomaksi valtaan. Lotharista tuli yksinhallitsija syksyll\u00e4 833. Hallituskausi j\u00e4i kuitenkin lyhyeksi: riidat veljien kesken antoivat Ludvigille mahdollisuuden palata valtaan jo kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 834. Lothar pakeni Aachenista; Ludvig ajoi h\u00e4nt\u00e4 takaa oman armeijansa kanssa. Sota v\u00e4ltettiin, kun sovinto syntyi ja Lothar sai l\u00e4hte\u00e4 miehineen maanpakoon Italiaan. Monet johtavat miehet olivat h\u00e4nen puolellaan ja seurasivat h\u00e4nt\u00e4 maanpakoon.13<\/p>\n

Veljessota vv. 840\u2013843<\/p>\n

Lotharin ja Ludvig Hurskaan v\u00e4lit jatkuivat kirein\u00e4 melkein 830\u2013luvun loppuun asti. Vuonna 839 suhteet paranivat. Pipin oli kuollut edellisen\u00e4 vuonna ja Ludvig Saksalaisen kapina samana vuonna oli vienyt h\u00e4nelt\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 suosion. Keisari Ludvig ja keisarinna Judit etsiv\u00e4t valvojaa Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4n eduille ja p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t Lothariin: olihan h\u00e4n my\u00f6s Kaarlen kummi. Sovittiin uusi valtakunnanjako, jossa Ludvig Saksalainen saisi vain Baijerin ja loppu valtakunta jaettaisiin Lotharin ja Kaarlen kesken.14 Vuoden 840 kes\u00e4ll\u00e4 Ludvig Hurskas kuoli sotaretkell\u00e4 yh\u00e4 kapinoivaa Ludvig Saksalaista vastaan. Lothar matkusti Italiasta pohjoiseen ja ilmeisesti yleinen tuki, joka h\u00e4nell\u00e4 oli, sai h\u00e4net tavoittelemaan koko imperiumia eik\u00e4 vain sen sovittua osaa.<\/p>\n

Syttyi sota, joka k\u00e4rjistyi kes\u00e4kuussa 841 Fontenoyn taisteluun, jossa Ludvig Saksalainen ja Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4 taistelivat Lotharia ja Pipinin poikaa Pipinia vastaan. Lothar h\u00e4visi taistelun ja per\u00e4\u00e4ntyi Aacheniin. H\u00e4nen suosionsa hupeni seuraavan talven aikana ja helmikuussa 842 Lothar joutui kiireesti pakenemaan Aachenista, joka oli imperiumin keskus ja keisarinvallan symboli. H\u00e4nen tilanteensa heikkoutta kuvaa se, ett\u00e4 h\u00e4n jopa rikkoi palasiksi Kaarle Suuren suuren hopeisen p\u00f6yd\u00e4n, johon oli kaiverrettu maailman kartta, ja lahjoitti metallin seurueelleen. Kes\u00e4ll\u00e4 veljet saivat Lotharin neuvottelup\u00f6yt\u00e4\u00e4n ja pitkien neuvottelujen j\u00e4ljeen valtakunta lopulta jaettiin kolmeen osaan Verdunin rauhassa kes\u00e4ll\u00e4 843.15<\/p>\n

Tapahtumat ja Lotharin maine<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 tapahtumat vuosina 830, 833\u2013834 ja 840\u2013843 vaikuttivat ratkaisevasti Lotharin huonon maineen syntymiseen. Kapinoilla ja sodilla oli syvi\u00e4 vaikutuksia my\u00f6s yhteiskuntaan, mutta miten?<\/p>\n

Kapinat pakottivat frankit valitsemaan puolensa is\u00e4n ja pojan v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli eritt\u00e4in kipe\u00e4 kokemus kansalle, jonka poliittisen j\u00e4rjestelm\u00e4n toiminta perustui yksimielisyyden fiktiolle; jonka pohjana oli ns. consensus politics. Esimerkiksi Janet Nelsonin tutkimukset ovat valaisseet t\u00e4t\u00e4 frankkiyhteiskunnan piirrett\u00e4.16 P\u00e4\u00e4t\u00f6s sai voimansa siit\u00e4, ett\u00e4 kaikki tukivat sit\u00e4. Esimerkiksi Ordinatio Imperii, joka antoi Lotharille kanssahallitsijan aseman, kuvasi tapahtumaa kansan yksimieliseksi p\u00e4\u00e4t\u00f6kseksi.17 Vuonna 831 Lothar tuomitsi omat tukijansa kapinan j\u00e4lkeisess\u00e4 oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4.18 Toiminta tuomarina vahvisti h\u00e4nen tukensa is\u00e4ns\u00e4 paluulle valtaan ja oli ilmentym\u00e4 j\u00e4lleen solmitusta sovinnosta ja yksimielisyydest\u00e4 is\u00e4n ja pojan kesken.<\/p>\n

Jos kapinat olivat olleet kipe\u00e4 kokemus frankeille, sota vuosina 840\u201343 oli heille viel\u00e4 pahempi trauma. Fontenoyn veril\u00f6ylyss\u00e4 kuoli paljon omaa kansaa. Silloin tapahtui se, mist\u00e4 Lothar ja Ludvig olivat per\u00e4\u00e4ntyneet vuonna 834: veljet taistelivat velji\u00e4 vastaan, mik\u00e4 oli my\u00f6s rikkomus Jumalan lakia kohtaan. Sota on j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4lkens\u00e4 ajan kirjallisuuteen. Esimerkiksi Lotharin tukija Angilbert kirjoitti runon Fontenoysta, joka kuvaa veljessodan kipeytt\u00e4 kansalle.19 Osallistuminen veljessotaan oli t\u00e4ysin vastenmielist\u00e4 kaikille yhteiskunnassa ja kolhi kaikkien veljesten mainetta.<\/p>\n

Selv\u00e4 ep\u00e4sopu keisarillisessa perheess\u00e4 oli aikalaisille pelottavaa my\u00f6s siksi, ett\u00e4 palatsi ja kuningashuone olivat valtakunnan pienoismalli. Sopusointu hovissa oli merkki siit\u00e4, ett\u00e4 keisarin \u2013 ja laajemmin koko frankkien kansan \u2013 suhde Jumalaan oli kunnossa. Kansa menestyisi siten taistelutantereella eik\u00e4 k\u00e4rsisi katovuosista tai muista Jumalan vihan merkeist\u00e4. Kapinoitten ja sodan pelottavin mahdollinen tulos oli Jumalan suosion menetys kaikkine seurauksineen kansalle. T\u00e4m\u00e4 asetti veljekset koville: jokaisen oli pakko puolustaa puolustamattomissa olevaa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4\u00e4n ja selvitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 juuri h\u00e4n itse oli tehnyt kaikkensa v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen sodan. T\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 sen, miksi runsaasti propagandahenkisi\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4 on s\u00e4ilynyt juuri t\u00e4lt\u00e4 ajalta.<\/p>\n

Propagandasota vuosina 833\u2013834<\/p>\n

Kapinoimalla is\u00e4\u00e4ns\u00e4 vastaan Lothar oli rikkonut viidett\u00e4 k\u00e4sky\u00e4 ja ajan tiukkaa patriarkaalisuutta vastaan. H\u00e4n my\u00f6s oli rikkonut uskollisuudenvalansa is\u00e4lle hallitsijanaan. Lotharilla oli tarve puolustaa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4\u00e4n ja on j\u00e4lki\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n tai h\u00e4nen “puolueensa” otti t\u00e4m\u00e4n tarpeen vakavasti. Kapina vuonna 830 on j\u00e4tt\u00e4nyt vain v\u00e4h\u00e4n j\u00e4lki\u00e4 l\u00e4hteisiin. Sen sijaan vuosien 833\u2013834 kapinasta on s\u00e4ilynyt kaksi Lotharin tukijan, piispa Agobard Lyonilaisen, kirjoittamaa lyhytt\u00e4 poleemia.20 Miten oli mahdollista perustella Lotharin luonnonvastaista kapinaa is\u00e4\u00e4ns\u00e4 vastaan ja puolustaa h\u00e4nen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4\u00e4n, kun h\u00e4n suisti Ludvigin vallasta?<\/p>\n

Agobard toimi kyseenalaistamalla Ludvig Hurskaan kelvollisuuden hallita. Ludvigia vastaan hy\u00f6k\u00e4ttiin h\u00e4nen vaimonsa Juditin kautta. Keisarin avioliitto oli keskeinen mittari hallitsijan suhteesta Jumalaan. Keisari, joka ei pystynyt hallitsemaan edes avioliittoaan oli kyvyt\u00f6n valtakunnan hallitsemiseen. Agobard syytti Juditia aviorikoksesta. T\u00e4m\u00e4 synti palatsin ytimess\u00e4, keisarin aviovuoteessa, teki keisarin ja h\u00e4nen kauttaan koko kansan alttiiksi Jumalan vihalle. Agobard puolusti kapinaa oikeutetuksi toimenpiteeksi, koska se poisti synnin palatsista ja uhkan kansan Jumala-suhteesta. Ludvig piti pakottaa tunnustamaan syntins\u00e4 ja katumustarpeensa, koska h\u00e4n ja h\u00e4nen vaimonsa ovat kelvottomia maallisiin teht\u00e4viin. Lotharin puolue pakottikin vanhan keisarin poistumaan asemastaan “vapaaehtoisesti” ja julistamaan itsens\u00e4 penitentiksi.21<\/p>\n

Mutta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 834 Ludvig Hurskas palasi valtaan hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Lotharin ja h\u00e4nen veljiens\u00e4 keskin\u00e4isi\u00e4 riitoja. Ajan ajatusmaailman ja Ludvigin kannattajien mukaan paluu osoitti Jumalan tuomion Lotharin valtapyrkimyksille. Ludvigin voitto merkitsi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 Lotharin puolueen syytteet Ludvigia ja Juditia vastaan hyl\u00e4ttiin ja ett\u00e4 l\u00e4himenneisyyden historia kirjoitettiin Ludvigin eik\u00e4 Lotharin n\u00e4k\u00f6kulmasta. Esimerkiksi annaalit vaikenevat Lotharin tuen m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ja tilanteen vakavuudesta Ludvigille vuonna 834, jolloin moni maan johtavista miehist\u00e4 jakoi Lotharin osan ja l\u00e4hti h\u00e4nen kanssaan maanpakoon Italiaan. Lotharin tekoja Italiassa seuraavina vuosina ei raportoida ranskalaisissa l\u00e4hteiss\u00e4 lainkaan, tai sitten niist\u00e4 kerrotaan vain lyhyesti.22<\/p>\n

Kapina j\u00e4tti j\u00e4lkens\u00e4 my\u00f6s Lotharin j\u00e4lkimaineeseen, koska t\u00e4m\u00e4n kauden l\u00e4hteet ovat vaikuttaneet voimakkaasti kuvaamme Lotharista. Vuonna 836 Thegan kirjoitti lyhyen (ja ihailevan) el\u00e4m\u00e4kerran Ludvigista. Thegan kuvaa Lotharin koko uran h\u00e4nen kapinoitten osoittaman tottelemattomuuden ja pahuuden valossa, vaikka muista l\u00e4hteist\u00e4 ja erityisesti asiakirjoista selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Lothar oli ollut huomattavan kuuliainen poika vuoteen 829 asti.23<\/p>\n

Propagandasota vuosina 840\u2013843<\/p>\n

Ludvig Hurskas voitti vuonna 834 mahdollisuuden m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 perint\u00f6ns\u00e4 jakamisesta uudelleen omilla ehdoillaan. Samalla h\u00e4n voitti my\u00f6s kapinoista k\u00e4ydyn propagandasodan. Sen sijaan h\u00e4nen toiveensa valtakunnanjaosta eiv\u00e4t toteutuneet h\u00e4nen kuolemansa j\u00e4lkeen. Useat eri suunnitelmat perinn\u00f6njaosta merkitsiv\u00e4t, ett\u00e4 kaikilla osapuolilla oli mieleinen sopimuksensa, jota muut olivat rikkoneet. Lothar perusti pyrkimyksens\u00e4 hallita koko valtakuntaa keisarilliseen asemaansa, joka asetti h\u00e4net veljiens\u00e4 yl\u00e4puolelle ja joka oli perua vuoden 817 Ordinatio Imperii -sopimuksesta. Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4 ja Ludvig Saksalainen tukijoineen taas katsoivat, ett\u00e4 Ordinatio Imperii ei en\u00e4\u00e4 p\u00e4tenyt, koska Ludvig Hurskas oli mit\u00e4t\u00f6inyt sen ja ett\u00e4 he olivat oikeutettuja laajoihin osuuksiin is\u00e4ns\u00e4 maista.24 Kukaan veljist\u00e4 ei ollut yksiselitteisesti oikeassa kiistassa, ja t\u00e4st\u00e4 tilanteesta ja veljien tarpeesta puolustaa sotatoimiaan l\u00e4hisukulaisiaan vastaan syntyi lis\u00e4\u00e4 propagandaa.<\/p>\n

Lotharin puolue oli vahvassa asemassa sodan alussa vuosina 840\u2013841 ja t\u00e4m\u00e4 lienee ollut syy siihen, miksi h\u00e4nen puolelta ei ole s\u00e4ilynyt kirjallista propagandaa. Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4, joka oli vasta 17-vuotias sodan syttyess\u00e4, oli taas hyvin heikossa asemassa ja pyysi kannattajaansa Nithardia kirjoittamaan historiikin, joka kertoisi sodan taustasta ja tapahtumista ja Nithardin omin sanoin: “Poistaisi tulevilta polvilta erehdysten sumun, joka ymp\u00e4r\u00f6i n\u00e4it\u00e4 tapahtumia.”25 Nithardin Nelj\u00e4st\u00e4 historian kirjasta on tullut t\u00e4rkein l\u00e4hteemme tapahtumiin vuosina 840\u2013843 ja ne ovat my\u00f6s vahvasti muokanneet n\u00e4kemyksi\u00e4mme sodasta ja sen osapuolista.26 Nithard kirjoittaa el\u00e4v\u00e4sti ja vakuuttavasti Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmasta, ja h\u00e4nen kuvansa Lotharista on ollut t\u00e4rkein tekij\u00e4 prosessissa, joka teki Lotharin maineesta huonon. Nithardin Lothar on petturi, keinottelija, joka rikkoo valansa aina uudestaan tavoitellessaan valtaa, ja luonnoton kummi, johon Kaarle ei voinut luottaa.27<\/p>\n

Miksi Lotharin puolelta ei ilmestynyt samanlaista historiaa tai edes annaaleja sodan aikana tai sen j\u00e4lkeen? Annaaleja, jotka kertoisivat tapahtumista Lotharin n\u00e4k\u00f6kulmasta? Lotharin puolue oli tietoinen propagandan voimasta ja levitti sit\u00e4 ainakin suullisesti sodan aikana. Nithard kertoo, ett\u00e4 Fontenoyn taistelun j\u00e4lkeen Lotharin tukijat levittiv\u00e4t huhuja, ett\u00e4 Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4 oli kuollut taistelussa ja ett\u00e4 Ludvig Saksalainen oli paennut haavoittuneena.28 Lotharin asiakirjoista selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Lothar aktiivisesti korosti niiss\u00e4 keisarillista asemaansa erityisesti sodan alussa vuosina 840\u2013841 ja taas vuonna 842, kun h\u00e4n pyrki parantamaan tilannettaan suosionsa hupenemisen j\u00e4lkeen.29 Mutta ei ole mit\u00e4\u00e4n j\u00e4lki\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Lotharin hovipiiriss\u00e4 olisi syntynyt teosta vastineeksi niille, jotka esittelev\u00e4t h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ja Kaarle-veljens\u00e4 kantaa vuosien 830\u2013834 ja 840\u2013843 tapahtumiin. N\u00e4in ollen ei ole mit\u00e4\u00e4n l\u00e4hdett\u00e4, joka esitt\u00e4isi Lotharin n\u00e4k\u00f6kulman vastapainoksi h\u00e4nen vihollistensa tuottamalle kuvalle.<\/p>\n

Lotharin j\u00e4lkimaine<\/p>\n

Esitelm\u00e4n viimeisessa osassa tarkastelen, mit\u00e4 muita syit\u00e4 on Lotharin huonolle j\u00e4lkimaineelle, kuin aikalaisl\u00e4hteiden luoma kuva. Nithardin ja Theganin negatiivisia kuvia Lotharista on pitk\u00e4\u00e4n pidetty tosina ilman, ett\u00e4 olisi tarkastettu niiden totuudenmukaisuutta. Mitk\u00e4 syyt itse historiankirjoituksessa ovat kritiikitt\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4neet t\u00e4m\u00e4n kuvan aivan viime aikoihin saakka?<\/p>\n

‘Nothing succeeds like success’: Lotharin tapauksessa taas h\u00e4nen “ep\u00e4onnistumisensa” ovat vaikuttaneet historioitsijoiden silmiss\u00e4 kuvaan, joka on luotu h\u00e4nest\u00e4. T\u00e4rkeint\u00e4 on, ett\u00e4 Lotharin sukuhaara sammui pian h\u00e4nen kuolemansa j\u00e4lkeen vuonna 855, eik\u00e4 h\u00e4nen valtakunnastaan tullut pysyv\u00e4\u00e4 aluetta Euroopan kartalla. Lotharin kolmesta pojasta nuorin kuoli lapsettomana ja toisille syntyi vain tytt\u00e4ri\u00e4 tai aviottomia lapsia, jotka eiv\u00e4t kelvanneet vallanperij\u00f6iksi. Jo vuonna 869 Lotharin valtakunta jaettiin h\u00e4nen veljiens\u00e4 Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4n ja Ludvig Saksalaisen kesken.30 Ainoastaan Lothringenin alue muistuttaa meit\u00e4 Lotharista, kun taas Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4t\u00e4 ja Ludvig Saksalaista pidet\u00e4\u00e4n nykyisten Ranskan ja Saksan perustavina hahmoina. Koska Lotharin valtakunta sammui, ei sen historian kirjoittamiseen ole ollut samaa kiinnostusta tai samanlaista tutkimusperinnett\u00e4 kuin veljien valtakuntien kohdalla.31<\/p>\n

Lotharin osuus karolinkien valtakunnan hajautumisessa on my\u00f6s vaikuttanut h\u00e4nen maineeseensa. Niin historioitsijoiden kuin aikalaistenkin arvot ovat aina vaikuttaneet historiankirjoitukseen. Erityisesti viime vuosisadalla pidettiin valtioiden kehityst\u00e4 ja edistymist\u00e4 kohti yhdentymist\u00e4 historian luonnollisena kehityksen\u00e4. Karolinkivaltakunta, joka yhdistyi ja edistyi Kaarle Suuren aikana, petti historioitsijansa taantumalla Ludvig Hurskaan ja h\u00e4nen poikiensa aikana. Lotharia on pidetty p\u00e4\u00e4syyllisen\u00e4 valtakunnan paluuseen karolinki- ja merovinkiajan vanhaan, “taantumukselliseen” perinn\u00f6njakomalliin. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 historioitsijat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 pid\u00e4 yhten\u00e4ist\u00e4 valtakuntaa historian kehityksen luonnollisena tuloksena, ja korostetaan ett\u00e4 karolinkivaltakunnan kohdalla yhten\u00e4isyys syntyi sattumien eik\u00e4 suunnitelmien tuloksena.32 On mahdollista katsoa Lotharin saavutuksia h\u00e4nen oman aikansa valossa.<\/p>\n

Lotharin “ep\u00e4onnistumisten” ja aikalaisl\u00e4hteiden negatiivisuuden yhteinen seuraus on, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 on harvoin pidetty kiinnostavana tutkimuskohteena, vaikka muita “ep\u00e4onnistuneita” karolinkiruhtinaita, kuten Ludvig Hurskasta ja Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4t\u00e4, on viime vuosina innokkaasti rehabilitoitu.33 Vanhat stereotyypit Lotharista el\u00e4v\u00e4t yh\u00e4 kirjallisuudessa.34 Mutta millainen maine Lotharilla tulisi olla?<\/p>\n

Lotharin kohdalla kuvattu perinteinen maine ei anna arvoa kaikille t\u00e4m\u00e4n monipuolisen ruhtinaan saavutuksille. Lothar oli taitava politiikko, joka vastoink\u00e4ymisist\u00e4\u00e4n huolimatta pysyi t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4 800-luvun alkupuolen politiikassa. H\u00e4nen uransa huiput ja lamat raportoidaan usein ilman, ett\u00e4 huomataan h\u00e4nen taitoaan hankkia itselleen tukea ja taitoa pit\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 tukijat uskollisina huonoinakin aikoina. Nithard my\u00f6nt\u00e4\u00e4 katkerasti, miten hyvin Lothar osasi v\u00e4rv\u00e4t\u00e4 tukea itselleen aatelin keskuudessa veljessodan aikana antamalla rahaa ja maita, mutta my\u00f6s pelottelemalla ja uhkailemalla.35 Huomattavin esimerkki Lotharin vetovoimasta on tietysti vuodelta 834, kun monet j\u00e4ttiv\u00e4t kaiken seuratakseen h\u00e4nt\u00e4 Italiaan. Toinen esimerkki h\u00e4nen poliittisista taidoistaan ovat h\u00e4nen onnistuneet suhteensa poikiinsa. Lotharin pojat eiv\u00e4t ikin\u00e4 kapinoineet is\u00e4\u00e4ns\u00e4 vastaan, vaikka niin k\u00e4vi sek\u00e4 Kaarle Kaljup\u00e4\u00e4lle ett\u00e4 Ludvig Saksalaiselle.36 Kuva Lotharista ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ota huomioon h\u00e4nen kiinnostustaan uskon asioista eik\u00e4 h\u00e4nen tukeaan kirkolle tai h\u00e4nen munkkivihkimyst\u00e4\u00e4n muutama p\u00e4iv\u00e4 ennen kuolemaa.37<\/p>\n

Lotharin ura ja kuva, jonka aikalaisl\u00e4hteet v\u00e4litt\u00e4\u00e4 siit\u00e4, on hyv\u00e4 esimerkki miten maine oli muokattavissa karolinkimaailmassa. Se oli aika, jolloin m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti ja taitavasti muodostettiin mainetta sek\u00e4 kirjallisesti ett\u00e4 kaikin muin mahdollisin keinoin, kuten loistokkaan hovikulttuurin kautta.38 Karolinkiruhtinailla oli pitk\u00e4t perinteet historiankirjoituksen kustantamisesta.39 Lotharin kohdalta on s\u00e4ilynyt vain \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen v\u00e4h\u00e4n ja hajanaisia kirjoituksia h\u00e4nen kannattajiltaan, joten kuvamme h\u00e4nest\u00e4 on enemm\u00e4n vastustajiensa muokkaama kuin h\u00e4nen oman propagandansa muodostama. Lotharin ura on hyv\u00e4 esimerkki siit\u00e4, miten l\u00e4hteet ja politiikan k\u00e4\u00e4nteet toimivat yhdess\u00e4 muodostaakseen miehen tai naisen maineen karolinkivaltakunnassa. Historioitsija ty\u00f6st\u00e4\u00e4 materiaalia, jota luodessaan karolinkivaltakunnan aikalaiset ovat jo tehneet parhaansa v\u00e4ritt\u00e4\u00e4kseen kuvaamme heid\u00e4n ajastaan heid\u00e4n omien prioriteettiensa mukaan. Nykyhistorioitsija onkin siten vain viimeisin “maineen muokkaajista”.<\/p>\n

Viitteet
\n1.The reign of Lothar I (795\u2013855), Emperor of the Franks, through the charter evidence. Julkaisematon PhD-v\u00e4it\u00f6skirja, University of Cambridge, 1998. (Takaisin tekstiin.)
\n2.Euroopan historia (WSOY, Helsinki, 1993), 109\u2013118 esitt\u00e4\u00e4 karolinkivaltakunnan historian \u00e4\u00e4riviivat suomeksi. Perusteellinen historia ja lis\u00e4\u00e4 kirjallisuutta l\u00f6ytyy teoksesta The New Cambridge Medieval History, vol II, c. 700 \u2013 c. 900 (Cambridge, 1995). (Takaisin tekstiin.)
\n3. R. McKitterick, The Carolingians and the written word (Cambridge, 1989), kuvaa kirjallisten l\u00e4hteiden monipuolisuutta ja kirjoitustaidon laajaa k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 karolinkimaailmassa. (Takaisin tekstiin.)
\n4. Enemmist\u00f6 l\u00e4hteist\u00e4 on julkaistu Monumenta Germaniae Historicassa tai Patrologia Latinassa. Keskeisimm\u00e4t l\u00e4hteet l\u00f6ytyv\u00e4t my\u00f6s k\u00e4tev\u00e4sti teoksesta R. Rau (toim.), Quellen zur karolingishe Reichsgeschichte I\u2013III (Darmstadt, 1972\u201375) ja englanninkielisiss\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiss\u00e4, mm. J. L Nelson, The annals of St-Bertin (Manchester, 1991), B. W. Scholz, Carolingian Chronicles (Ann Arbor, 1972) ja P. E. Dutton, Carolingian civilization: A reader (Peterborough, Ontario, 1993). Lotharin asiakirjat ovat julkaisseet T. Schieffer, Die Urkunden Lothars I. und II., MGH Diplomata Karolinorum III (M\u00fcnchen, 1966). (Takaisin tekstiin.)
\n5. Thegan, Vita Hludowici, c. 4 (Rau, I, 218; Dutton, 141\u2013142). (Takaisin tekstiin.)
\n6.Annales regni Francorum 814\u2013817 (Rau, I, 104\u201314; Scholz, 97\u2013104); Ordinatio Imperii, MGH Capitularia I (Hannover, 1893), no 136, 270\u2013273; Dutton, 176\u2013179. (Takaisin tekstiin.)
\n7.ARF 821\u2013825, (Rau, I, 124\u2013142; Scholz, 108\u2013118). (Takaisin tekstiin.)
\n8. Thegan, c. 35 (Rau, I, 234; Dutton, 149). (Takaisin tekstiin.)
\n9. Tapahtumia vuodesta 830 kuvaa ns. Annales Bertinianes (Rau, II , 12\u201390; Nelson, 21\u201381). (Takaisin tekstiin.)
\n10. 34 yhteist\u00e4 asiakirjaa: J.F. B\u00f6hmer ja E. M\u00fchlbacher, Regesta Imperii, I, 2. painos (Innsbruck, 1908), no. 816\u2013871. Walahfrid Strabo, De ordine Tetrici, MGH Poetae II (Berlin, 1884), 375, rivit 158\u2013164. (Takaisin tekstiin.)
\n11.ARF 827\u2013829 (Rau, I, 150\u2013154; Scholz, 121\u2013125); Thegan, c. 35. (Takaisin tekstiin.)
\n12.AB 830\u2013831 (Rau, II, 12\u201316; Nelson, 21\u201323). (Takaisin tekstiin.)
\n13.AB 833\u2013834 (Rau, II, 18\u201326; Nelson, 26\u201331); Thegan, c. 42\u201355 (Rau, I, 238\u2013250; Dutton, 150\u2013154). (Takaisin tekstiin.)
\n14.AB 838\u2013839 (Rau, II, 34\u201350; Nelson, 38\u201348). (Takaisin tekstiin.)
\n15.AB 840\u2013843 (Rau, II, 50\u201360; Nelson, 48\u201356). (Takaisin tekstiin.)
\n16. J. L. Nelson, ‘Kingship and empire’, teoksessa J. H. Burns (ed.) The Cambridge history of medieval political thought (Cambridge, 1988), 211\u2013251. (Takaisin tekstiin.)
\n17.”…we and all our people together voted to elect our beloved son Lothar”; “…it pleased us and all our people to crown him solemnly with the imperial diadem, and to appoint him our consort and, God willing, successor to the empire by common vote”; “[these articles were] enacted by [the people’s] unanimous vote…” (Dutton, 176\u2013177). (Takaisin tekstiin.)
\n18.AB 831. (Takaisin tekstiin.)
\n19.”War screams aloud as here and there dire fighting breaks out,\/ A brother readies death for his brother, an uncle for his nephew;\/ Sons refuse to give to fathers what they deserve.\/ No slaughter was ever worse on any field of war;\/ The law of the Christians was shattered by this shedding of blood,\/ Whence the company of hell and the mouth of its three-headed dog rejoice.” Angilbert, MGH Poetae II (Berlin, 1884), 138\u2013139; Dutton, 362\u2013365. (Takaisin tekstiin.)
\n20.Libri duo pro filiis et contra Iudith uxorem Ludowici Pii, MGH Scriptores XV, 274\u2013279. Elizabeth Ward, ‘Agobard of Lyons and Paschasius Radbertus as critics of the empress Judith’, teoksessa W. J. Sheils ja D. Wood (toim.), Women in the Church, Studies in Church History 27 (1990), 15\u201325, erit. 17\u201321 on valaissut Agobardin motiiveja ja menetelmi\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 poleemeissa ja seuraavassa esit\u00e4n h\u00e4nen mielipiteit\u00e4\u00e4n. (Takaisin tekstiin.)
\n21.AB 833. M. de Jong, ‘Power and humility in Carolingian society: the public penance of Louis the Pious’, Early Medieval Europe 1 (1992), 161\u2013176, valaisee frankkejen ajatuksia penitenteist\u00e4 ja Ludvigin vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 laajemmin. (Takaisin tekstiin.)
\n22. Esim. AB kertoo v. 836 vakavasta epidemiasta, joka riehui Lotharin tukijoitten keskuudessa ja aiheutti monen kuoleman. V. 837, jolloin Lotharin ja Ludvigin v\u00e4lit olivat kireimmill\u00e4\u00e4n, AB raportoi ilman kommenttia ett\u00e4 Lothar sulki Alppien solat. Lotharin varsinaisesta politiikasta Italiasta ei kerrota, paitsi mainitaan v. 836 Ludvigin vaatimukset, ett\u00e4 Lothar palauttaisi kirkolle maat, jotka h\u00e4n oli takavarikoinut tukijoilleen. AB 836\u2013837 (Rau, II, 28\u201334; Nelson, 34\u201338). (Takaisin tekstiin.)
\n23. Esim Thegan c. 28 antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jo 821 “uskottomuus uhkasi Ludvigia” (Rau, I, 232\u2013234; Dutton, 148). Sen sijaan Lotharin toiminta h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 l\u00e4hettin\u00e4 Italiassa 822\u2013823 ja 824\u2013825 selvitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Ludvigilla ei ollut mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyksi\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n luottamusteht\u00e4v\u00e4n antamisesta pojalleen. Vuodesta 825 Ludvig jopa yhdisti Lotharin nimen omaansa kaikissa asiakirjoissaan (katso alaviite 10). (Takaisin tekstiin.)
\n24. Erilaisia jakoprojekteja tai edellisen jaon muutoksia tapahtui ainakin vuosina 831, 837, 838 ja 839. (Takaisin tekstiin.)
\n25. Nithard, Historiarum libri IV: IV, pref. (Rau, I, 446; Scholz, 165). Ks. my\u00f6s I, pref, jossa Nithard toistaa Kaarlen k\u00e4skyn h\u00e4nelle: ut res vestris temporibus gestas stili officio memoriae traderem. (Takaisin tekstiin.)
\n26. J. L. Nelson, ‘Public Histories and private history in the work of Nithard’, julkaistu teoksessa J. L. Nelson, Politics and ritual in early medieval Europe (London, 1986), 195\u2013238, valaisee Nithardin muuttuvia motiiveja ty\u00f6ns\u00e4 kirjoittamiseen ja h\u00e4nen vaikutustaan meid\u00e4n n\u00e4kemyksiimme sodasta. (Takaisin tekstiin.)
\n27. Lothar valanrikkojana ja petturina: Nithard, I, 7; II, 5; IV, 4; kummina: II, 1, 2. (Takaisin tekstiin.)
\n28. Nithard, III, 2 (Rau, I, 432; Scholz, 157). (Takaisin tekstiin.)
\n29. Mm. Lotharin asiakirjat 51 ja 67 (vuosilta 840 ja 842) korostavat Lotharin asemaa keisarina ylev\u00e4ll\u00e4 kielell\u00e4\u00e4n (Schieffer, Die Urkunden Lothars I). (Takaisin tekstiin.)
\n30.AB 869 ja 870. (Takaisin tekstiin.)
\n31. Viime vuosisadalla suuri innostus Ranskan ja Saksan historiasta johti mm. Monumenta Germaniae Historica\u00a0 -l\u00e4hdejulkaisuprojektin perustamiseen. Lothringenist\u00e4 taas kirjoitettiin vain yksi paikallishistoria (R. Parisot, Le royaume de Lorraine sous les Carolingiens, 843\u2013923, Paris, 1899). (Takaisin tekstiin.)
\n32. T\u00e4rkeimpi\u00e4 sattumia olivat kuolemat keisarillisessa perheess\u00e4: Kaarle Suuren vanhemmat pojat kuolivat v. 810 ja 811 antaen Ludvig Hurskaalle mahdollisuuden peri\u00e4 yhten\u00e4isen valtakunnan. (Kaarle oli suunnitellut v. 806 ns. Divisio regnorumissa valtakunnan jakoa poikiensa kesken). (Takaisin tekstiin.)
\n33. Mm. P. Godman ja R. Collins (ed.), Charlemagne’s heir: New perspectives on the reign of Louis the Pious (814\u2013840) (Oxford, 1990) ja J. L. Nelson, Charles the Bald (Harlow, 1992) ovat esitt\u00e4neet uusia, positiivisia n\u00e4kemyksi\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 hallitsijoista. (Takaisin tekstiin.)
\n34. Esimerkiksi J. Friedin luku ‘The Frankish kingdoms 817\u2013911: the East and Middle Kingdoms’ New Cambridge Medieval History II:ssa esitt\u00e4\u00e4 Lotharin ep\u00e4onnistuneeksi ja tehottomaksi hallitsijaksi, lainaten tiedostamatta l\u00e4hteiden negatiivista kuvaa Lotharista. (Takaisin tekstiin.)
\n35. Mm. Nithard II, 3, 7, 9 ja Nelson, ‘Public Histories’, 211. (Takaisin tekstiin.)
\n36. Vuosina 862 ja 863 Kaarlella ja Ludvigilla oli molemmilla suuria vaikeuksia kapinoivien poikiensa kanssa. (Takaisin tekstiin.)
\n37. Lotharin l\u00e4heinen suhde erityisesti Pr\u00fcmin luostariin k\u00e4y ilmi h\u00e4nen asiakirjoistaan, joista 13 antaa maita tai etuja luostarille, johon h\u00e4n vet\u00e4ytyi vuonna 855. (Takaisin tekstiin.)
\n38. Runous antaa hyv\u00e4n kuvan karolinkihovin seremonioista ja loistokkuudesta, esim. Ermoldus Nigellus, In honorem Hludowici kuvaa palatsin juhlia ja mm. niit\u00e4, jotka pidettiin Tanskan kuninkaan kastajaisten yhteydess\u00e4 v. 826 (E. Faral (ed.), Ermold le Noir. Po\u00e8me sur Louis le Pieux (Paris, 1964). (Takaisin tekstiin.)
\n39. Esimerkiksi Fredegarin kronikan jatko-osat vuosilta 736\u2013768 olivat karolinkisuvun j\u00e4senien teett\u00e4m\u00e4t. R. McKitterick, The Frankish kingdoms under the Carolingians 751\u2013987 (Harlow, 1983), 24, antaa lis\u00e4\u00e4 esimerkkej\u00e4 karolinkiperheen kiinnostuksesta omien tekemisiens\u00e4 kuvaamiseen. (Takaisin tekstiin.)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Historiallisia Papereita 1: Pyh\u00e4t ja pahat keskiajalla Huonon maineen hankkiminen varhaiskeskiajalla Lothar I:n tapaus Elina Screen ISSN 1456\u20138055 Esitelm\u00e4ni keskittyy Pyh\u00e4t ja pahat -teeman toiseen osaan: aiheena ei ole pyhimys, vaan keisari jolla oli tunnetusti huono maine. Lothar I:n (795\u2013855), Kaarle Suuren (hallitsi 768\u2013814) pojanpojan, ura ja asiakirjat olivat v\u00e4it\u00f6skirjani … Jatka lukemista<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[35,41],"class_list":["post-149","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-julkaisut","tag-elina-screen","tag-varhaiskeskiaika"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/149","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=149"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/149\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":150,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/149\/revisions\/150"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=149"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=149"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/historiallinenyhdistys.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=149"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}