Historiallisia Papereita 1:
Pyhät ja pahat keskiajalla
Ihmeet irlantilaisten pyhimysten maineen luojina
Katja Ritari
ISSN 1456–8055
Aloitan esimerkkitarinalla, joka on pyhän Senánin elämäkerrasta, joka löytyy 1400-luvun lopulla kootusta Book of Lismoresta. Kokoelman keski-iiriksi kirjoitetut pyhimyselämäkerrat pohjautuvat kuitenkin todennäköisesti vanhempaan, n. 1000-luvulta peräisin olevaan materiaaliin.
Senán meni eräänä päivänä opettajansa Notálin kanssa Cell Móriin Arad Tíressä (Cell Mór = iso kirkko). Kirkon oven saavutettuaan he näkivät suuren joukon ihmisiä itkemässä ja suremassa, koska alueen päällikön ainoa poika oli kuollut ja päällikkö kantoi häntä hautaan. Kun he näkivät kirkonmiesten lähestyvän heitä, he pysähtyivät kohtaamaan heidät ja nainen sanoi heille: “Jumalan tähden, jota te palvotte, oi papit, tuokaa kuollut poikani takaisin elämään!” “Voi sinua, mitä sanot, oi nainen” sanoi Notál ” Jumalalla, ei ihmisellä, on voima tehdä tämä teko.” “Rakkauden ja armon tähden” sanoi nainen “pyydä tätä Herraa minun puolestani herättämään ainoa poikani henkiin!” Ja poika kannettiin sitten Notálin luo. “älkää tuoko poikaa tänne” sanoi Notál “vaan viekää hänet Senánille.” “Oi sir” sanoi Senán ” mitä sinä sanot ei ole sopivaa”. “Totisesti se on sopivaa” sanoi Notál ” koska Jumala on antanut sinulle pojan henkiin herättämisen ja ota poika suojelukseesi, koska se on sinulle sallittu”. Senán ei uskaltanut vastustaa opettajaansa. Niin hän otti pojan suojelukseensa, ja löi häntä sydämeen ja rukoili kiihkeästi kyynelten kera hänen puolestaan. Ei kestänyt kauaa, kun he kuulivat pojan jo puhuvan ja Senán antoi pojan elävänä Notálille. Notál antoi hänet hänen äitinsä käsiin. Tällä ihmeellä ylistettiin Jumalan ja Notálin ja Senánin nimeä. Sitten kirkonmiehet menivät omaan kirkkoonsa, koska olivat suorittaneet työn, jonka vuoksi he olivat tulleet. Niin Senánin maine levisi läpi kaikkien seutujen, hänen ihmeensä suuruuden ja Jumalan hänessä tekemien ihmeiden vuoksi. Klaanit ja suvut tulivat joka kolkasta hänen luokseen. Jotkut almujen ja lahjoitusten kera, jotkut hakeakseen almuja, jotkut hakeakseen parannusta tauteihin, jotkut hakemaan hengellistä ohjausta, jotkut tekemään liiton hänen kanssaan ja pyytämään häntä asettumaan luokseen. Notálin havaittua tämän hän sanoi Senánille: “Rakas veljeni, on aika sinun mennä ja ottaa paikkasi sinut valinneen klaanin luona.” Sitten Senán sanoi Notálille: “Oi isä Notál, mitä sinä sanot ei ole oikein, sillä sitä en ollut suunnitellut, vaan sinun luonasi munkkina oloa ikuisesti.” Notál sanoi: “Niin ei tule käymään, mutta mene ja ota paikkasi sinua odottavien ihmisten edessä.” “Oi valittu isä” sanoi Senán “minne minä menen, ja missä otan paikkani?” Notál sanoi: ” Rakas poikani, Hän joka valitsee sinut, Jumala, osoittaa sinulle paikkasi.”
Ihmeet ovat keskeisellä sijalla pyhimysten pyhyyden todistamisessa. Ne kertovat pyhimyksen suosiosta Jumalan silmissä ja todistavat Jumalan pyhimykselle antamasta voimasta. Ihmeet ovat usein ratkaisevin merkki ja todiste pyhyydestä ja siten ne ovat merkittävässä asemassa myös pyhimyksen maineen luojina. Jeesuksen ja apostolien Raamatussa tekemät ihmeet asettivat standardin, johon jokaisen pyhimyksen oli pyrittävä. Ihmeet ovat yliluonnollisia tekoja, eräänlaista taikuutta, mutta taikuudesta ne erottaa se, että voima niiden tekemiseen on peräisin Jumalalta, eikä siten tekijänsä omaa. Joskus pyhimykset kuitenkin toimivat taikuireiden tavoin ilman, että Jumalan osuutta ihmeisiin tuodaan esiin. Ihmeiden ohella kyky profetioida on tapa osoittaa pyhimyksen yliluonnollisia voimia.
Irlantilaisessa hagiografiassa ihmeet ovat erityisen keskeisellä sijalla ja irlantilaiset pyhimykset ovatkin ensisijassa ihmeidentekijöitä, jotka ihmeiden avulla mm. käännyttävät pakanoita, parantavat ja saavat maata kirkkojen perustamiseen. Irlantilainen hagiografian kirjoitus sai alkunsa kristinuskon tultua saarelle 400-ja 500-luvuilla ja varhaisimmat tunnetut irlantilaiset pyhimyselämäkerrat ovat 600-luvulla kirjoitetut Irlannin kolmen tärkeimmän pyhimyksen Patrickin, Brigitin ja Columban latinankieliset elämäkerrat. Irlanti oli ensimmäinen Rooman imperiumin ulkopuolinen alue, johon kristinusko tuli ja siellä kristitty kulttuuri kohtasi kelttiläisen pakanakulttuurin, jonka vahva tarinankerronnan perinne vaikutti myös irlantilaiseen hagiografiaan. Irlannin esikristillisessä kulttuurissa oli kolme arvostettua oppinutta ryhmää; druidit, brehon eli lakimehet ja filid eli runoilijat, joiden tehtäviin kuuluivat mm. historian ja genealogioiden säilytys suullisessa muodossa. Druideja lukuunottamatta nämä oppineet säilyttivät asemansa myös kääntymyksen jälkeen ja hagiografian voisi sanoa tarjonneen uuden kanavan kirjoittaa jo ennestää maallisessa suullisessa perinteessä tuttuja muotoja ja irlantilaista hagiografiaa onkin kutsuttu parhaaksi esimerkiksi tarinankerronnan perinteestä kirkon sisällä. Irlannissa kaikkea esikristillistä ei nähty pahana, vaan saaren omaa perinnettä myös arvostettiin. Esimerkiksi kristittyjen lakien katsottiin vain täydentävän esikristillisiä lakeja ja varhaiskeskiajalla muistiin merkittyjen esikristilliseltä ajalta peräisin olevien myyttien ja sankaritarinoiden muistiinmerkitsijöinä toimivat munkit. Erityisesti maallisten saagojen vaikutus näkyy iirinkielisissä pyhimyselämäkerroissa, joiden kirjoitus sai alkunsa 800- ja 900-luvuilla. Niissä korostuvat folklorististyyppiset hyvin värikkäät tarinat ja ihmeet. Esimerkiksi yhdessä Brigitin latinankielisistä pyhimyselämäkerroista, Vita prima sanctae Brigitae, pyhimys välttää vanhempiensa järjestämän kosijan repimällä silmänsä päästään, kun taas iirinkielisessä pyhimyselämäkerrassa, Bethu Brigte, hän tämän lisäksi neuvoo kosijalleen sopivamman neidon, joka asuu syvällä metsässä. Brigitin latinan- ja iirinkielisissä elämäkerroissa on havaittavissa myös muita vastaavia eroja. Brigit esimerkiksi muutta latinankielisessä elämäkerrassaan vettä viiniksi, kun taas iirinkielisessä elämäkerrassa muutoksen tuloksena on olutta ja latinankielisessä elämäkerrassa Brigit kieltäydyttyään epäpuhtaasta ruuasta lapsena pystyy syömään vain yhden valkoisen lehmän antamaa maitoa, kun taas iirinkielisessä elämäkerrassa maidon antaja on irlantilaiseen mytologiaan liittyvä valkoinen ja punakorvainen lehmä, joiden uskottiin olevan haltiakumpujen (síd) karjaa.
Irlantilaiset hagiografian kirjoittajat tunsivat mannereurooppalaiset mallinsa hyvin ja erityisesti Sulpicius Severuksen Vita Martini oli laajalti tunnettu ja esikuvana käytetty. Suuri osa irlantilaisten pyhimysten ihmeistä on peräisin Raamatusta tai muista pyhimyselämäkerroista ja näitä malleja seuraamalla pyrittiin liittämään pyhimykset osaksi kirkon valtavirran perinnettä ja osoittamaan, että saaren omat pyhimykset ovat Raamatun henkilöiden ja mannereurooppalaisten pyhimysten veroisia. Pyhimyselämäkerrat kuitenkin muokkautuvat aina myös paikallisten tarpeiden ja mallien mukaan. Siksi irlantilaisessa hagiografiassa korostetaan tietynlaisia ihmeitä ja niistä löytyy maallisia saagoja muistuttavaa värikkyyttä ja mielikuvituksellisuutta.
Pyhimysten suorittamia ihmeitä voidaan jaotella eri ihmetyyppeihin, joita ovat esimerkiksi parantamisihmeet, kiroukset, siunaukset, luontoihmeet, ruokaihmeet jne. Dorothy Ann Bray on teoksessaan List of Motifs in the Early Irish Saints’Lives, joka on julkaistu suomalaisessa sarjassa FF Communications, jakanut irlantilaisten pyhimyselämäkertojen motiivit seuraavanlaisiin ryhmiin: eläimet, siunaukset, konfliktit, jumalallinen persoona, parantaminen, taivaalliset ilmiöt, kiroukset, ihmeet, voima aineen yli, voima luonnon yli ja profetiat. Näistä irlantilaisissa pyhimyselämäkerroissa erityisen usein korostuva luokka on luontoon ja sen voimien hallitsemiseen liittyvät ihmeet. Irlantilaiset pyhimykset kesyttävät villieläimiä ja käyttävät näitä apureinaan1 ja Saighirin Ciaránilla on jopa villisika, susi, mäyrä ja kettu munkkeina luostarissaan. Ketun kerrotaan luontonsa mukaisesti varastaneen pyhimyksen kengät ja paenneen luolaansa. Ciarán käski mäyrää hakemaan ketun vaikka väkisin takaisin ja mäyrä toikin ketun sidottuna pyhimyksen luo. Rangaistukseksi munkille sopimattomasta käytöksestä pyhimys määräsi ketun paastoamaan, suorittamaan katumusharjoituksia ja olemaan järkevä. Pyhimykset kontrolloivat luonnonvoimia esimerkiksi nostamalla ja rauhoittamalla myrskyjä tai saamalla viljan kasvamaan tavallista nopeammin.2 Lisäksi he pystyvät kontrolloimaan vettä ja tulta ja saamaan niitä esimerkiksi kivestä tai suojelemaan siunauksellaan esineitä niiden kosketukselta.3 Myös ruuan tuottaminen ja lisääminen voidaan laskea luontoihmeisiin.4 Lisäksi sairauksien parantaminen ja kuolleiden henkiinherättäminen ovat pyhimyksille hyvin tyypillisiä toimia. Spitaaliset, sokeat ja mykät ovat erityisen suosittuja parantamisen kohteita irlantilaisessa hagiografiassa.5 Lisäksi irlantilaiset pyhimykset voivat esimerkiksi poistaa synnytyksen tuskat6 tai poistaa raskauden kokonaan.7 Columba paransi myös erään naisen inhon aviomieheensä rukoilemalla ja paastoamalla pariskunnan kanssa ja Brigit suoritti saman ihmeen käskemällä miehen ripotella pyhimyksen siunaamaa vettä kaikkialle taloonsa. Irlantilaisten pyhimysten elämäkerroissa kiroaminen on myös melko usein esiintyvä teema. Pyhimykset kiroavat erityisesti heitä vastustavia kuninkaita ja näiden kirousten sisältönä on usein se, etteivät kuninkaan jälkeläiset tule enää koskaan hallitsemaan. Pyhimysten suosiota Jumalan silmissä korostetaan myös esittämällä heidät yhteydessä enkeleihin ja enkeleitä esiintyykin irlantilaisessa hagiografiassa melko usein. Esimerkiksi Adomnánin 600-luvun lopulla kirjoittamassa Columban pyhimyselämäkerrassa koko kirjan kolmas osa on omistettu enkeleiden vierailuille. Vastaavasti pyhimyksen Jumalalta peräisin oleva voima voidaan tuoda esiin myös pyhimyksen kohtaamisissa paholaisten kanssa. Irlantilaisessa hagiografiassa paholainen kuitenkin esiintyy melko harvoin ja varsinkin vanhimmissa pyhimyselämäkerroissa hän esiintyy vain omana itsenään, ei ihmishahmossa tai ihmisten ja eläinten kautta.
Irlantilaiset pyhimykset on ennalta määrätty pyhiksi. Heidän ei tarvitse suorittaa näyttävää kääntymystä pyhimyksiksi päästäkseen, eikä heidän hahmossaan tapahdu maanpäällisen elämän aikana minkäänlaista kehitystä. Irlantilaiset pyhimykset syntyvät pyhiksi ja tämän erikoislaatuisuutensa he osoittavat jo lapsuudestaan asti tekemillään ihmeillä. Sekä Clonmacnoisin Ciaránin että Abbanin kerrotaan lapsuudessaan paimentaneen karjaa ja koonneen suden syömän vasikan uudeelleen luista kokoon ja Patrickin kerrotaan lapsena tuoneen kasvattiäidilleen polttopuiksi jääpaloja, jotka paloivat yhtä hyvin kuin puukin.
Irlantilaisten pyhimysten ihmeisiin liittyy usein paikkojen nimeäminen siellä tapahtuneiden tekojen mukaan. Samanlaisia paikannimien alkuperästä kertovia nimellä dindsenchas kutsuttuja tarinoita esiintyy myös irlantilaisessa maallisessa perinteessä. Esimerkiksi tärkeimmässä irlantilaisessa sankaritarussa Táin bó Cuailngessa eli Cooleyn karjaryöstössä monet paikat saavat nimensä suurimman irlantilaisen soturisankarin Cú Chulainnin siellä tappamien henkilöiden tai muiden sodankäynnin aikana tapahtuneiden tapahtumien mukaan. Pyhimyselämäkerroissa esimerkiksi eräs kahlaamo sai nimensä áth-fiacla eli hampaan kahlaamo jokeen pudonneen Patrickin hampaan mukaan ja Colmanin luostarin paikka sai nimen Land Ela eli joutsenten maa, koska joutsenet vierailivat siellä virkistämässä laulullaan väsyneitä munkkeja. Eräs järvi puolestaan nimettiin harpunsoittajan järveksi, Loch na Cruitirigh, koska Saighirin Ciarán herätti henkiin sen pohjaan upotetut rosvojen tappamat soittoniekat. Muuttaessaan karttaa antamalla paikoille nimiä pyhimykset toimivat kulttuuriheerosten tavoin. Kummatkin myös muokkaavat maailmaa sellaiseksi kuin se on nostattamalla mäkiä, siirtämällä jokia, tekemällä kaivoja ja lähteitä, sekä kiroamalla ja siunaamalla alueita hedelmättömiksi tai hedelmällisiksi.
Hyvin tunnetun tarinan mukaan ensimmäisenä pääsiäisenään Irlannissa Patrick suututti Taran kuninkaan sytyttämällä tulen ennen kuningasta, koska tapana oli, ettei kukaan saanut sytyttää tulta pääsiäisenä ennen kuin se oli sytytetty kuninkaan talossa. Kuninkaan palveluksessa olleet druidit ennustivat, että ellei tulta saataisi pian sammutettua, se tulisi palamaan Irlannissa ikuisesti. Kuningas lähetti druidinsa tappamaan pyhimyksen ja ensimmäisen druidin Patrcik tappoi nostamalla tämän ilmaan ihmeellisesti ja antamalla tämän pudota niin että druidin pää osui kiveen ja halkesi. Toisen druidin kanssa Patrick ryhtyi eräänlaiseen taikakilpailuun. Druidi taikoi maahan lunta ja kentän ylle tiheän sumun, mutta hän ei voinut poistaa kumpaakaan ennen kuin seuraavana päivänä. Patrick totesi druidin pystyvän vain pahoihin tekoihin ja poisti molemmat samantien. Episodista tulee hyvin esiin se, että druidien voimat ovat paljolti samankaltaiset kuin pyhimyksenkin. Kummallakin on voima luontoon; kumpikin pystyy taikomaan esimerkiksi lunta tai sumua. Kuitenkin pyhimyksen voiman osoitetaan olevan suurempi, koska vain hän pystyy kumoamaan druidien taiat. Pyhimys eroaa druidista siinä, että hänen voimansa ei varsinaisesti ole hänen omaansa, vaan se on peräisin Jumalalta. Kuitenkin kumpikin voi toimia yhteisönsä hengellisenä johtajana ja välittäjänä ihmisten ja jumalien välillä. Kummallakin on myös kyky profetioida ja druidit voivat myös esiintyä irlantilaisissa pyhimyselämäkerroissa pyhimyksen syntymää edeltävien profetioiden antajana. Esimerkiksi Brigitin vanhempien kerrotaan ajaneen druidin talon ohi ja druidi totesi kärryjen kuulostavan siltä kuin niissä ajaisi kuningas. Kuultuaan kärryissä ajavan naisen olevan raskaana hän ennusti lapsen tulevasta suuruudesta. Tämä episodi on liitetty irlantilaiseen esikristilliseen kuninkaan tunnistus- ja valintatapaan, jossa fallinen kivisymboli päästää äänen oikean kuninkaan vaunujen osuessa siihen.
Pyhimykset käyttävät ihmeitä apuna myös pakanoiden käännyttämisessä. Ihmeiden katsottiin olevan erityisen tarpeen juuri käännytyksen alkuvaiheissa ja vasta käännytyksen edettyä pitemmälle oli mahdollista ryhtyä todella opettamaan kansaa. Irlantilaisista pyhimyksistä pakanoiden käännyttäminen korostuu erityisesti Patrickin kohdalla, mutta myös Columba tunnetaan käännytystyöstään Skotlannin piktien parissa. Esimerkiksi Columba kohtasi Skotlannissa Ness-joella hirviön, jonka hän ajoi pois ristinmerkillään ja sanoillaan, minkä seurauksena myös paikalla olleet pakanat ylistivät kristittyjen Jumalaa. Tätä episodia on pidetty vanhimapana mainintana Loch Nessin hirviöstä.
Eri pyhimysten kohdalla korostuvat hieman erilaiset ihmeet riippuen siitä millainen kuva hänestä halutaan antaa ja millainen maine hänelle halutaan luoda. Esimerkiksi Brigit naispyhimyksenä eroaa tekemiensä ihmeiden perusteella muista irlantilaisista pyhimyksistä; hänen elämäkerroissaan parantaminen ja ruokaan liittyvät ihmeet korostuvat ja lähes kaikkien irlantilaisten pyhimysten elämäkerroissa keskeisellä sijalla olevissa luontoihmeissäkin on havaittavissa hänen kohdallaan selvä ero. Brigitin pyhimyselämäkerroissa esiintyvät eläimet ovat pääosin tavallisia kotieläimiä ja Brigitin kerrotaan omin käsin lypsävän lehmää, paimentavan sikoja ja lampaita ja säälivän lihanpalaa kerjäävää koiraa. Irlantilaisten miespyhimysten elämäkerroissa tällaisia tavallisiin kotiaskareisiin liittyviä ihmeitä esiintyy ainoastaan heidän lapsuudestaan kerrottaessa. Kaikki Brigitin pyhimyselämäkertojen teemat eivät kuitenkaan liity suoraan pyhimyksen rooliin naisena, vaan Brigitin perinteeseen on vaikuttanut suuresti myös samannimisen pakanallisen jumalattaren kultti. Brigitin päivä 1. helmikuuta osuukin samalle päivälle kuin kelttiläinen kevään alun juhla, Imbolg, ja Brigitin kulttiin kuului hänen pääluostarissaan Kildaressa ylläpidetty ikuisesti palava tuli. Myös osa Brigitin ihmeistä liittyy tuleen tai aurinkoon; pyhimyksen kerrotaan esimerkiksi ripustaneen viittansa auringonsäteelle kuivumaan.
Patrickin maine puolestaan perustuu hänen asemaansa Irlannin käännyttäjänä, joten hänen pyhimyselämäkerroissaan keskeisellä sijalla ovat kirkkojen perustamiset ja druidien sekä pakanallisten kuninkaiden kohtaamiset. Patrick kohtaa selvästi eniten vastustusta ja on myös eniten kosketuksissa pakanalliseen kulttuuriin ja juuri ihmeidensä avulla hän todistaa oman Jumalansa paremmuuden ja voiman.
Columba taas on varsinkin Adomnánin kirjoittaman vanhimman pyhimyselämäkertansa perusteella ensisijaisesti Skotlannin rannikolla Ionan saarella sijaitsevan luostarin johtaja, jonka ihmeistä osa tuntuu olevan vain pyhimyksen pyhyyden valossa tulkittuja arkisia sattumuksia, kuten Columban ennustus kömpelöstä vieraasta, joka tulee kaatamaan pyhimyksen musteastian. Iirinkielisessä Columban elämäkerrassa (Betha Coluim Cille) tapahtumien pääpaino on kuitenkin Irlannissa.
Pyhimysten voima tehdä ihmeitä jatkuu myös heidän kuolemansa jälkeen ja joissakin pyhimyselämäkerroissa juuri kuolemanjälkeiset ihmeet voivat olla ratkaisevin todiste pyhimyksen pyhyydestä. Irlantilaisessa hagiografiassa kuolemanjälkeisillä ihmeillä ei kuitenkaan yleensä ole niin tärkeää roolia. Usein pyhimyksen elämän päätteeksi vain mainitaan, että pyhimyksen reliikkien avulla on tapahtunut ihmeitä erittelemättä niitä sen enempää. Ehkä selvimmin kuolemanjälkeisiä ihmeitä painotetaan Cogitosuksen noin 600-luvun puolivälissä kirjoittamassa Brigitin pyhimyselämäkerrassa, jota pidetään Irlannin vanhimpana hagiografiana. Se on ennemminkin kokoelma pyhimyksen ihmeitä kuin varsinainen elämäkerta, koska siinä ei kerrota pyhimyksen syntymästä tai kuolemasta oikeastaan mitään. Pyhimyselämäkerran lopuksi Cogitosus kuitenkin kuvailee tarkasti Brigitin pääluostarin Kildaren mahtavaa kirkkoa ja kertoo muutamia pyhimyksen kuoleman jälkeen tapahtuneita ihmeitä. Nämä ihmeet tapahtuvat kuitenkin pyhimystä apuun kutsumalla eivätkä niinkään hänen reliikkiensä välityksellä. Adomnánin kirjoittamassa Columban elämäkerrassa pyhimyksen kuolemanjälkeisiä ihmeitä saadaan aikaan kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa on pyhimyksen reliikkien asettaminen alttarille ja niiden edessä rukoileminen tai niiden kantaminen esimerkiksi peltojen ympäri sadetta haluttaessa. Myös toista tapaa pyhimyselämäkerrassa käytetään kaksi kertaa. Kummallakin kerralla tavoitteena on saada myötäistä tuulta, joka oli Ionan saarella asuville munkeille erityisen tärkeä asia, ja tavoitteseen päästään valittamalla ääneen pyhimyksen avun vähyyttä. Käsittääkseni mannereurooppalaisessa hagiografiassa yleisiä ihmeitä, jotka tapahtuvat vain pyhimyksen reliikkejä koskemalla ja joissa tavoittena on yleensä parantuminen sairaudesta, ei irlantilaisessa hagiografiassa esiinny kovin usein.
Irlantilaiset pyhimykset ovat siis ensisijaisesti ihmeidentekijöitä ja siten ihmeet ovat keskeisellä sijalla heidän maineidensa luonnissa. Oikeastaan voisi sanoa, että juuri ihmeet tekevät heistä pyhimyksiä, ennemin kuin hurskas elämä, askeesi tai hyväntekeväisyys. Irlantilaiset pyhimykset aloittavat ihmeiden tekemisen jo lapsuudessaan ja joskus jo jopa ennen syntymäänsä, mikä osoittaa, että heidät on ennalta määrätty pyhiksi. Ihmeiden avulla he osoittavat olevansa voimakkaampia kuin kelttiläistä pakanauskontoa edustavat druidit, joiden voimat ovat jossain määrin samanlaiset kuin pyhimyksenkin. Ihmeiden avulla he todistavat olevansa pyhimyksiä ja juuri niistä heidät muistetaan. Esimerkiksi Irlannin kansallispyhimys Patrick muistetaan erityisesti siitä, kuinka hän karkoitti käärmeet koko saarelta, mistä todisteena Irlannissa ei ole käärmeitä nykypäivänäkään.
Lähteet
•Bethu Brigte. Ed. and transl. by Donncha ó háodha. Dublin Institute for Advanced Studies, Dublin 1978.
•Cogitosus: Life of Saint Brigit. Transl. by S. Connolly & J-M. Picard. Journal of the Royal Society of Antiquaries of Ireland, vol.117, 1987.
•Lives of Irish Saints. Bethada Náem nÉrenn. Ed. and transl. Charles Plummer. Clarendon Press, Oxford 1922. Special edition 1997
•Lives of Saints from the Book of Lismore. Ed. and transl. by Whitley Stokes. Clarendon Press, Oxford 1890.
•Muirchú’s Life of Patrick. The Patrician Texts in the Book of Armagh. Ed. and transl. by Ludwig Bieler. Dublin Institute for Advanced Studies, Dublin 1979.
•Vita Columbae. Adomnán’s Life of Columba. Ed. and transl. by Alann Orr Anderson & Marjorie Ogilvie Andersson. Clarendon Press, Oxford 1991, revised edition.
•Vita Prima Sancta Brigitae. Transl. by S. Connolly. Journal of the Royal Society of Antiquaries of Ireland, vol. 119, 1989.
Viitteet
1. Esimerkiksi Brigit: Cogitosus 18 (villisika kesyjen sikojen joukossa), 19 (sudet paimentaa sikoja), 21 (ankat tulevat kesyinä luokse). Clonmacnoisin Ciaran: Book of Lismore 4045 (kettu seurana ja kantamassa psaltteria), 4136 (peura kantaa kirjaa sarvissaan). Coemgen: Lives of Irish Saints I ix (14) (saukko noutaa järven pohjaan pudonneen psaltterin). Maedoc: Lives of Irish Saints I (24) (nimeämätön villieläin kantaa Britanniaan). (Takaisin tekstiin.)
2. Esimerkiksi Brigit: Bethu Brigte 46 (laannuttaa myrskyn). Columba: Vita Columbae II 3 (keskikesällä kylvetty vilja on valmista korjattavaksi elokuun alussa), II 12-13 (laannuttaa myrskujä). Patrick: Muirchú I 25 (aiheuttaa myrskyn), Book of Lismore 202 (laannuttaa myrskyn). (Takaisin tekstiin.)
3. Columba: Vita Columbae II 7 (siunattu suolamöhkäle säästyy tulelta), II 8-9 (pyhimyksen kirjoittama kirja säilyy vahingoittumattomana vedessä), II 10 (vettä kivestä). Saighirin Ciaran: Lives of Irish Saints I xxviii (tulta kivestä). (Takaisin tekstiin.)
4. Esimerkiksi Brigit: Cogitosus 10 (kiven muuttaminen suolaksi), Bethu Brigte 44 (ruuan multiplikaatio), Book of Lismore 1355 (oluen multiplikaatio). Clonmacnoisin Ciaran: Book of Lismore 4191 (taivaasta tulleen mannan veroista ruokaa). Saighirin Ciaran: Lives of Irish Saints I ix (16)-x (17) (munkkien ruokkimiseksi luostariin ilmestyy sikoja ja lampaita). Mochuda: Lives of Irish Saints xxii (33) (veden muuttaminen maidoksi). (Takaisin tekstiin.)
5. Esimerkiksi Brigit: Book of Lismore 1363, 1372, 1435, 1442, 1620, 1664 (parantaa spitaalisia, sokeita, mykkiä).Patrick: Book of Lismore 57 (parantaa sokean). (Takaisin tekstiin.)
6.Vita Columbae II 40. (Takaisin tekstiin.)
7.Cogitosus 9. Sama teema myös Vita Prima Brigitae 103. (Takaisin tekstiin.)
katja.ritari (at) helsinki.fi