Historia

(Historiallisen yhdistyksen historian lyhyt versio)

Alkuvuosikymmenet

Historiallinen Yhdistys perustettiin lokakuussa 1890 silloisten yliopiston historian opettajien toimesta. Varsinaisena perustajana voidaan pitää professori J.R. Danielson-Kalmaria ja hänen rinnallaan professoreita M. G. Schybergsonia ja E. G. Palménia, sekä silloisia dosentteja C. von Bonsdorffia ja Kustavi Grotenfeltia. Perustettu yhdistys oli yliopiston rehtorin alainen puolivirallinen laitos, jonka puheenjohtajana täytyi sääntöjen mukaan olla yliopiston opettaja.

Yhdistys toimi yliopiston opettajien johdolla tarkoituksenaan edistää “yliopiston nuorison historiallisia opintoja ja tutkimuksia”. Vaikutteet perustamiseen oli saatu Ruotsista ja Saksasta ja alkuaikoinaan Yhdistys toimi jonkinlaisena seminaarina, jossa luettiin laudatur-kirjoituksia. Esimerkiksi vuoden 1906 yleisen, samoin kuin Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian laudatur-vaatimusten osana vaaditaan “osanottoa Historiallisen Yhdistyksen toimintaan”.

Yhdistyksen kielestä ei alkuperäisissä säännöissä, jotka on laadittu vain suomeksi, puhuta mitään, mutta käytännössä Yhdistys oli kaksikielinen. Käytäntönä oli, että kukin käytti esitelmissään ja puheenvuoroissaan haluamaansa kieltä ja sihteerit pitivät pöytäkirjaa äidinkielellään. Vuodesta 1901 lähtien Yhdistyksellä on kuitenkin ollut vain suomenkielisiä sihteereitä ja vähitellen se muuttui käytännössä suomenkieliseksi.

Vuosisadan vaihteessa laudaturtöiden käsittelystä luovuttiin ja samalla ulkomaisten kirjojen ja tutkimustulosten esittelyn osuus Yhdistyksen ohjelmistossa kasvoi. Vuonna 1914 yhdistys sai uudet säännöt, joissa ei enää puhuta mitään yliopiston opettajista. 1930-luvulla yhdistys luopui aikaisemmasta asemastaan rehtorin valvonnan alaisena ylioppilasseurana ja vuonna 1933 hyväksyttiin uudet rekisteröitymisen edellyttämät säännöt.

Sääntöjen mukaan Yhdistyksen jäsenet oli valittava, mutta vuoden 1892 jälkeen ei pöytäkirjoissa näy mainintoja jäsenten valitsemisesta. Jo kolmantena toimintavuotena tuli siis tavaksi ottaa jäseniksi kaikki, jotka olivat kirjoittaneet nimensä jäsenmaksulistaan.

Mukana ja taustalla monessa

Ajatus suomenkielisen alaan liittyvän aikakauskirjan perustamisesta syntyi Yhdistyksen parissa ja ensi kerran se oli esillä jo vuonna 1891. Historiallinen Aikakauskirja perustettiin lopulta vuonna 1903, kylläkin ilman Yhdistyksen virallista osallistumista, mutta mukana oli monia seuramme toimihenkilöitä.

Vuonna 1932 Eino Jutikkala ehdotti Yhdistyksen kokouksessa, että perustettaisiin elin antamaan neuvoja paikallishistorian kirjoittajille ja valvomaan näiden työtä. Ehdotuksen seurauksena perustettiin Paikallishistoriallinen toimisto, jonka johtokunnan muodostivat alunperin viiden historiallisen järjestön valitsemat jäsenet.

Yhdistyksen taholta lähti myös aloite vuonna 1933 pidettyjen ensimmäisten virolais-suomalaisten historiapäivien järjestämiseksi. Vuonna 1945 perustettiin historian opiskelijoiden ainejärjestö Kronos jonkinlaiseksi Historiallisen Yhdistyksen alaosastoksi, mutta jo 1950-luvun alussa se irtaantui kokonaan Yhdistyksestä. 1960-luvulla yhdistys järjesti kaksi ulkomaanmatkaa, joista toinen suuntautui Italiaan ja toinen Gotlantiin.

Missä mennään nykyisin?

1980-luvulta lähtien Yhdistyksen jäsenmäärä on pysynyt noin 200 hengessä. Pääosa jäsenistä on nuoria tutkijoita ja opettajia yliopistolta, mutta hallituksessa ovat mukana myös opiskelijaedustajat humanistisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan historianlaitosten ainejärjestöistä. Erilaisia keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia, sekä seminaareja Yhdistys on järjestänyt noin kuusi kertaa vuodessa. Nämä tilaisuudet ovat tarjonneet foorumin uusien historiantutkimuksen virtausten esittelylle, sekä periaatekysymysten pohdinnalle ja niissä on käsitelty hyvin moninaisia aiheita antiikin naisista historiankirjoituksen moderneihin klassikoihin ja ympäristöhistoriaan.

Vuonna 1989 Historiallinen Yhdistys liittyi jäseneksi Tieteellisten Seurain Valtuuskuntaan. Vuonna 1990 ilmestyi 100-vuotisjuhlakirja Historia Nyt – näkemyksiä suomalaisesta historiantutkimuksesta.

Yhdistys on vielä 2010-luvullakin aktiivisesti mukana historian tieteenalan piirissä.

Leave a Reply

Yläpalkin kuva: I. K. Inha – Suomalaista maaseutua, 1899.