Historiallinen yhdistys ja Historian Opiskelijain Liitto (HOL) myönsivät keväällä palkinnon lukuvuoden 2018-2019 parhaasta historia-aiheisesta pro-gradu tutkielmasta Eeva Nikkilälle. Nikkilän gradu “Maatalousväestön eläinsuhde. Maaseudun murros eläinsuhteen muokkaajana 1800-luvun lopun Suomessa” on tehty Tampereen yliopistossa.
Palkinnon perustelut:
Teemat [viitaten palkintoehdokkaina olleisiin tutkielmiin] edustavat varsin uudenlaista historiankirjoitusta. Ei liene turhan rohkeaa olettaa, että kolmen valinnassa on haluttukin korostaa uusia lähestymistapoja, vaikka tämä ei varmastikaan ole ollut ainoa kriteeri. Uudenlainen avaus on itsessään ansiokasta, mutta teema ja metodi itsessään eivät koskaan tee yksin autuaiksi, vaan se, kuinka uskottavasti, johdonmukaisesti ja ammattitaitoisesti niistä on päädytty siihen tulokseen, joka voidaan lopputuloksena lukea.
Tässä suhteessa kolme nyt valittua gradu-tutkielmaa ovat hoitaneet tehtävänsä ansiokkaasti. Ne ovat muodostuneet vanhan lähdekritiikin, loogisen päättelyn, uusien näkökulmien ja uusien metodien synteeseiksi. Ne ovat uskaltaneet ottaa uudenlaisen tehtävän, jonka ratkaisemisen työkalupakit ovat yleismaailmallisestikin vasta muodostumassa, mutta tekijät eivät samalla ole unohtaneet sitä, mitä kriittisyyttä kaikki historiantutkimus ja myös omat, uudet näkökulmat vaativat. Kaikki kolme ovat hyviä esimerkkejä pohtivasta, ennakkoluulottomasta ja uskottavia johtopäätöksiä tuottaneesta tutkijan ajattelutavasta, ja voidaan vain toivoa, että kaikilla heistä olisi myöhemminkin mahdollisuus jatkaa ilmeisten tutkijanlahjojensa hyödyntämistä.
Kolmesta todella hyvästä on aina jossain määrin makuasia valita paras. Näin on etenkin tällaisessa tapauksessa, jossa kaikilla on merkittävät vahvuutensa, kaikilla omat lähdekriittiset ongelmansa ja kaikki ovat tässä arvioinnissa siinä mielessä yhtäläisen epäoikeudenmukaisessa asemassa, että arvioija ei ole näistä yhdenkään lähestymistavan ekspertti. Joku toinen olisi vastaavassa tilanteessa voinut tulla toiseenkin lopputulokseen. Toisaalta arvioitsijan mieli oli avoin, ja itsekin oppi huomattavan paljon uutta siitä, millaisia trendejä ja metodeja historiantutkimuksessa on kehittymässä. Loppujen lopuksi kriteeriksi jää se, mikä on aina historiantutkimuksen ydin: kuinka hyvin ja uskottavasti on suoritettu se tehtävä, joka on omaksuttu, ja saatu siitä juuri oma, tieteelliset mittapuut kestävä tulkinta?
Tässä suhteessa mielestäni parhaiten onnistui Eeva Nikkilän pro gradu -tutkielma ”Maatalousväestön eläinsuhde. Maatalouden murros eläinsuhteen muokkaajana 1800-luvun lopun Suomessa”. Se lähti selvittämään hyvin uudella näkökulmalla historian vaihetta, josta kenties jo luulimme tietävämme kaiken oleellisen tai ainakin kaiken, mitä siitä on mahdollista saada selville, eikä työssä toisaalta unohdettu historiantutkimuksen perinteisiä, muuttumattomia rajaehtojakaan. Pro gradu on oivaltava, kompakti, loogisesti etenevä, uusia uria aukova ja menneisyyttä ymmärtämään suuntautuva työ.